Tyttären varjo

Maggie Gyllenhaalin ohjaama elokuva Tyttären varjo vuodelta 2021 perustuu Elena Ferranten samannimiseen romaaniin (The lost daughter). Se on kipeä kertomus ylisukupolvisista äiti-tytär-suhteista, kamppailusta perheen, uran ja omien unelmien yhteensovittamisessa, parisuhteen haasteista, lasten hylkäämisestä ja syyllisyydestä. Se kuvaa myös projektiivisia prosesseja ihmisen yrityksissä käsitellä itselleen sietämättömiä tunteita ja kokemuksia.

Kirjallisuuden professori Leda Caruso saapuu viettämään lomaa kuvitteelliselle kreikkalaiselle Kyopelin saarelle. Hänen huomionsa kiinnittyy rannalla olevaan nuoreen äitiin Ninaan, tämän pieneen tyttäreen Elenaan sekä Ninan raskaana olevaan kälyyn. Tarkkaillessaan kypsyvää äitiyttä sekä nuoren äidin ja lapsen yhdessäoloa, lomaa ja mielenrauhaa häiritseviä asioita alkaa ilmaantua. Leda huomaa huoneessaan olevat hedelmät pilaantuneiksi. Yöllä avoimesta ikkunasta lentää tyynylle suurikokoinen hyönteinen. Valtava männynkäpy putoaa Ledan selkään aiheuttaen kivuliaan haavan. Hänen mieleensä alkaa tulvia muistoja ajalta, jolloin omat, nyt jo nuoret aikuiset tyttäret Bianca ja Martha olivat pieniä.

Hedelmät, ötökät ja käpy tiivistävät tarinan ytimen – kauneudessa piilevän pimeän ja odotusten vastaisen todellisuuden. Vanhemmuuden myötä Ledan uuden elämän hedelmät eivät olleetkaan niin herkullisia kuin niiden oli odottanut olevan. Kokemukset saadusta vanhemmuudesta pakottivat pysymään etäällä omasta äidistä ja selviytymään ilman kannattelevaa tukiverkostoa. Kävyn tavoin vanhemmuudessa pudotaan elämän puusta. Omat varhaiset kokemukset avautuvat kuin kävyn suomut, joista vapautuvista siemenistä kasvaa uusia taimia. Versoissa on voimaa, rakkautta ja onnea, mutta kasvavan ja kehittyvän taimen suojeleminen on vaativaa. Niiden ja lasten tarpeet voivat tuntua avoimista ikkunoista yöstä sisään tunkeutuvilta ötököiltä. Leda alkaa elää omaa menneisyyttään Ninan, Cassien ja Elenan kautta. Monet saarella tapahtuvat asiat avaavat Ledan omat kokemukset tuoreina mieleen: kamppailu uupuneena äitinä lasten ja omien tunnereaktioiden kanssa, kumppanin kaipuu, parisuhteen seksuaaliset ongelmat, oma avioliiton ulkopuolinen suhde ja pakottava tarve päästä pois kaikesta.

Kun pikku Elena eksyy rannalta, Leda liittyy lasta etsivien lomalaisten joukkoon huutaen mielessään Biancaa. Myös Leda on kadottanut yhteyden lapsiinsa. Leda löytää Elenan, mutta varastaa tämän nuken – samanlaisen, joka hänellä itsellään oli lapsena. Elenan lisäksi kaikki aikuiset ovat pois tolaltaan nuken katoamisesta. Perhe levittää katoamisilmoituksia ympäri saarta. Salaisuudestaan vaikeneva Leda painaa nuken rintaansa vasten asuntonsa suojassa, mutta sen sisältä valuu merivettä ja mutaa, yhtä sietämätöntä ja vastenmielistä mönjää, miltä omien lasten tarpeet pahimmillaan tuntuivat. Leda puhdistaa nuken ja ostaa sille lelukaupasta uudet vaatteet. Samalla hän kysyy Elenalta viattomasti onko tämä jo löytänyt nukkensa. Ninan ja Cassien kysymykset lasten hankaluudesta saavat Ledan kalpenemaan. Häntä huimaa, kuten äitiään ja hän sanoo, ettei muista.

Marthan ja Biancan ollessa viisi ja seitsenvuotiaita Leda sai puhujakutsun konferenssiin. Professori Hardyn ihailu Ledaa ja hänen Yates-käännöksiään kohtaan on imartelevaa. Ledan ja Hardyn välille syntyi suhde ja Leda alkoi olla yhä enemmän poissa kotoa matkoilla. Matkojen välillä hän piipahti kotona tuomassa tytöille kauniita mekkoja ja muita tuliaisia. Joe aneli Ledaa jäämään. Vastaamatta tyttöjen kysymyksiin milloin äiti palaisi Leda sulki kotinsa oven kolmeksi vuodeksi. Kertoessaan tapahtumasta Ninalle, hän kuvaa itkien sen tuntuneen mahtavalta – aivan kuin olisi yrittänyt olla räjähtämättä ja sitten kuitenkin räjähti. Miten äiti voi hylätä lapsensa?

Äiti on elämänantaja ja suojelija, mutta hän voi myös tiedostamattaan kostaa omat lapsuuden kärsimyksensä ja nöyryytyksensä laittamalla omat lapsensa kärsimään. Kosto omalle äidille voi tapahtua kiertoteitse, omien lasten joutuessa koston välikappaleiksi. Naisen sisätilan (seksuaalinen mielihyvä, mahdollisuus tuottaa munasoluja, hedelmöityä, kantaa ja synnyttää vauva) haltuunotto vaativat naiselta psyykkistä työtä sen haltuun ottamiseksi ja rakentamiseksi osaksi omaa minuutta läpi elämän. Sisätila-aggressiot ilmenevät tuhoisina pyrkimyksinä toisen naisen sisätilaa ja sen ilmenemismuotoja kohtaan. Kärsittyään epäoikeudenmukaisuudesta nainen voi kääntää omat avuttomuuden kokemuksensa päinvastaisiksi, tunteiksi vallasta ja voitonriemusta. Kaltoinkohdeltu nainen voi kostaa kokemansa kohtelemalla toisia nöyryyttäen ja huonosti. (Reenkola 1998) Ledalla ei ole hyviä muistoja lapsuudestaan. Hän kokee äitinsä työntäneen hänet pois luotaan – kuten lautasellisen pahaa ruokaa. Lasten hätä on Ledalle ajoittain sietämätöntä. Hän menettää toistuvasti tytöille malttinsa ja kieltäytyy lohduttamasta heitä, työntäen heidät pois luotaan. Äidin kokeman pahan aterian sijaan Ledaa ja tyttöjä yhdistää hetket, jolloin Leda kuorii tyttöjen riemuksi hedelmänkuoria pitkiksi käärmeiksi. Joelle Leda pystyy kertomaan pelostaan, ettei pysty huolehtimaan lapsista. Ohittaessaan vaimonsa hädän Joe alkaa edustaa Ledan sisäisessä maailmassa hylkäävää äitiä, jonka hylkääminen alkaa tuntua yhä pakottavammalta tarpeelta.

Leda alkaa katua varkauttaan ja aikoo palauttaa nuken. Hän tulee kuitenkin toisiin ajatuksiin nähdessään Ninan ja Willin intiimin hetken Ninan puutarhassa. Kuten Nina etsii salaisesta suhteesta Williin pakoa kontrollointia ja vaatimuksia sisältävästä parisuhteestaan, Ledalle suhde professori Hardyyn oli pakotie nautintoon ja vapauteen pois paineista ja vaatimuksista. Samalla sen valitseminen merkitsi lasten hylkäämistä. Leda heittää nuken roskapönttöön, mutta ottaa sen myöhemmin takaisin. Hän kamppailee syyllisyyden, itseensä kohdistuvan myötätunnon ja rankaisun ristiriidassa. Samanaikainen lapsia kohtaan koettu rakkaus, parisuhteen toimimattomuus, ammatillisen menestyksen tuoma nautinto ja ihailluksi tulemisen sytyttämä seksuaalinen intohimo olivat mahdoton yhtälö ratkaistavaksi. Muistaessaan hetken, jolloin jätti perheensä, nuken suusta luikertelee ulos paksu mato.

Ihmisellä on tiedostamaton tarve kommunikoida toiselle jotakin, mitä ei itsessään ymmärrä. Hän saattaa pyrkiä pääsemään eroon jostakin sietämättömästä itsessään, yrittää kontrolloida toisen mieltä tai pyrkiä häivyttämään tietoisuuden kateuden tunteista. (Davidkin 2019). Mina oli Ledan nukke, jota hänen äitinsä kutsui pikkuäidiksi. Leda säästi Minan ja antoi sen omille tyttärilleen. Loukkaantuneena tyttärien piittaamattomuudesta Minaa kohtaan Leda heitti nuken ulos ikkunasta. Nuken pirstoutuessa katuun rikkoutuu jotakin Ledan äitiydessä peruuttamattomasti. Samanlaisen nuken näkeminen Elenalla pakottaa Ledan kohtaamaan nukessa tiivistyvät äitiyden, hoivan ja tyttöyden kokemukset. Hän varastaa lapselta itse menettämänsä pikkuäidin, vuoroin hoivaa sitä ja hylkää sen. Lapsen hädässä hän näkee hylätyn itsensä, äidille kelpaamattomuuden ja samalla hätääntyneet aikuiset, joita olisi itsellään toivonut olevan. Varastamalla nuken Leda yrittää tuhota Ninan ja Elenan kiinteän suhteen, jollaista hän itse ei kyennyt luomaan tyttäriinsä. Masentuneessa ja uupuneessa Ninassa Leda näkee nuoren masentuneen itsensä, mutta ei voi kokea tätä kohtaan myötätuntoa, sillä kateus Ninan äitiydestä estää sen. Leda ei voi iloita heidän puolestaan vaan pyrkii tuhoamaan. Hän toteaakin Ninalle, ettei uupumus tule loppumaan. Kun Leda lopulta kertoo Ninalle totuuden, hän perustelee tekoaan sillä, että on epänormaali äiti. Hän ei saa Ninalta myötätuntoa, vaan raivoa, halveksuntaa ja väkivaltaisen hyökkäyksen.

Syyllisyyden sanotaan olevan kuin piikki lihassa. Nina pistää Ledan vatsaan hattuneulan, jonka Leda oli hänelle antanut. Hattuneula oli auttanut Ninaa säilyttämään tuulisella rannalla hattunsa, jolla oli myös keskeinen rooli Elenan löytämisessä. Leda ei hae apua, vaan lähtee yössä ajamaan pois vuokraamaltaan talolta. Kenties Leda kokee saaneensa oikeutetun rangaistuksen nukkevarkauden lisäksi tyttäriensä hylkäämisestä. Auton suistuttua pois tieltä Leda hoipertelee meren rantaan, josta herää seuraavana aamuna nousuveden osuessa hänen kasvoilleen. Hyvä elokuva jättää tarinan lopun katsojan tulkittavaksi. Jokainen voi mielessään rakentaa sille erilaisia merkityksiä. Kuoleeko Leda vai hänen idealisaationsa täydellisestä äitiydestä? Löytääkö Leda mielestään hyvät hedelmät, jotka ravitsevat hänen ja tyttäriensä välistä suhdetta?

Sanna Aavaluoma

Rooleissa:

• Leda - Olivia Colman

• Jessie - Buckley

• Joe - Jack Farthing

• Martha - Ellie Blake

• Bianca - Robyn Elwell

• Prof. Hardy - Peter Sarsgaard

• Will - Paul Mescal

• Lyle - Ed Harris

• Nina - Dakota Johnson

• Callie - Dagmara Dominczyk

Lähteet:

1. Davidkin Kaj (2019). Projektiivinen ja introjektiivinen identifikaatio psykoanalyyttisessa yksilö- ja paripsykoterapiassa. Teoksessa Aavaluoma, Anttonen ja Lähteensuo (toim.) Parisuhde kolmantena. Psykoanalyyttisia kirjoituksia paripsykoterapiasta. Therapeia-säätiö.

2. Reenkola Elina (1998). Naisen viha, kosto ja syyllisyys. Tulevaisuuden ystävät ry. Keskusteleva psykologia. https://www.tulevaisuudenystavat.fi/KP/KP-Kirja%2018-Maenpaa-Reenkola.pdf