Ulos suhteen kaapista!

Kaapista ulos tulolla tarkoitetaan yleensä sitä, että sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön kuuluva ihminen kertoo asiasta läheisilleen tai julkisuudessa. Sen määritelmän mukaan kaapista ulos tulo merkitsee sitä, että ihminen hyväksyy itsensä jonkin asian suhteen. Asiaan pysähtyminen sai minut havahtumaan siihen, että valtaosa pareista on kaapissa monen asian kanssa omassa suhteessaan. Myös parisuhde voi olla kaapissa suhteessa muihin kun sen halutaan näyttävän joltakin muulta kuin mitä se todellisuudessa on. Jonkin tärkeän asian kieltäminen tai välttely suhteessa puolisoon on suhteen kaapissa oloa.

Ristiriitaisen asian työstämisen mahdollisuus alkaa kun asiasta tullaan tietoiseksi. Esimerkiksi kun alkavaan suhteeseen kuuluva sokeus toisessa oleville itsen kanssa ristiriitaisille asioille alkaa väistyä, silmät avautuvat sille, minkälainen toinen todellisuudessa on. Siitä alkaa kivulias sopeutuminen todellisuuteen, joka ei ole vain oma sisäinen todellisuus. Mitä suhteessa silloin alkaa tapahtua? Meillä on ainakin seuraavia mahdollisuuksia yrittää työstää asiaa:

Ensin alamme hienovaraisesti vihjailla toiselle siitä, mikä arjessa ja elämässä on pielessä. Tässä vaiheessa emme vielä sano asioista mitään, sillä uskomme, ja ajattelemme, että toisen tulisi kyllä meitä ymmärtää sanomattakin. Mikäli toinen ei reagoi vihjeisiimme ja ala muuttaa tilannetta, lisäämme panoksia ja alamme kertoa, mikä toisessa on pielessä. Ellei lisääntyvä panostamisemme tuota tulosta, tyytymättömyytemme kasvaa, teemme tilanneanalyysin ja toteamme suhteen olevan mahdoton. Onnettomana pohdimme "Mikä tässä taas meni pieleen?"

Päivittäisessä suhteessa olossa pysymme omassa kaapissamme jättäessämme ilmaisematta puolisollemme tunteitamme, tarpeitamme, ajatuksiamme tai kokemuksiamme. Näin ajaudumme tilanteisiin, joissa koemme tekevämme asioita vastoin sisintämme.  Jäämme vaille kuulluksi tulemisen kokemusta. Onneton olomme ja pettymyksemme toiseen lisääntyvät. Toisen vuoksi voi toki tehdä asioita toisen toivomalla tavalla, vaikka se ei olisi itselle mieluisin tapa. Tietoinen valinta ja toisen asettaminen omien valintojen edelle tekee tällaisesta teosta mielekkään. Se ei jää vaivaamaan mieltä ja purkaudu myöhempänä tyytymättömyytenä. Omien ajatusten rauhassa kuunteleminen on myös tärkeää. Se näyttäytyy asioiden tietoisena kaapin sisällä pitämisenä. Jos ovet olisivat aina auki, olisimme suojattomia. 

Kun parisuhteessa on kaksi eriytynyttä, hyvällä tavalla itsenäistä yksilöä, on suhteen kaapissa kaksi ovea, kummallakin omansa. Molemmat ovet avaamalla molemmat avautuvat ulkomaailmalle. Jos suhteessa on paine jatkuvaan samanlaisuuteen tai samanmielisyyteen, ajatellaan yhden oven riittävän. Yksiovisessa kaapissa toinen joutuu huolehtimaan oven avaamisesta ja sulkemisesta - ilmaisemaan asioita kummankin puolesta. Pitkään jatkuessaan ovimikon tai ovimaijan rooli on raskas. Oven avaaja myös säätelee sitä, mikä pääsee kaapista ulos sekä suojelee sitä, minkä tulisi pysyä kaapin sisällä. Ja kun ovia on yksi, ei aina voi tietää, kumman todellisuutta tulee ovesta ulos. 

Suhteen kehittyminen merkitsee sitä, että kumpikin puoliso tulee vastuulliseksi omista tunteistaan, ajatuksistaan ja teoistaan. Se edellyttää jatkuvan omaan itseen kohdistuvan tutkimusmatkan aloittamista. Omien tunteiden ja tarpeiden tunnistaminen ja arvostaminen tekee mahdolliseksi niiden ilmaisemisen toiselle. Kun molempien tietoisuus omasta ja toisen sisäisestä maailmasta lisääntyy, huomataan, ettei vanha kaappi enää toimi. Se tuntuu riittämättömältä, hankalalta ja välillä toimimattomalta. Kaapin ovensuussa on ajoittain ruuhkaa. Toivon mukaan yhteinen mielimatka kalustekauppaan tulee mahdolliseksi. Kaupassa voidaan tutkiskella erilaisia kaappivaihtoehtoja ja suhdetta voidaan kalustaa uudella kaapilla tarvitsematta vaihtaa koko suhdetta uuteen.   

Sanna Aavaluoma