Valmistu valmiuteen

02.06.2019

Tänä viikonloppuna tuhannet koululaiset ovat iloinneet kouluvuoden päättymistä ja kesäloman loman alkua. Monissa kodeissa on juhlittu koulunsa tai opintonsa päättäneitä nuoria. Heitä on kukitettu ja onniteltu valmistumisen johdosta. Toiset iloitsevat riemukkaina, toiset ahdistuvat tulevaisuudesta. Toisten suunnitelmat ja tavoitteet ovat selvät, toisilla ei ole aavistustakaan siitä, mitä haluaisivat elämässään tehdä. Mistä me onnittelemme, kun onnittelemme valmistuneita? Mitä oikeastaan on valmistuminen? Milloin ihminen on valmis? Mihin ihminen on valmis? Mihin tai mistä ihmisen tulisi valmistua?

Omaelämänkerrassaan Michelle Obama toteaa lapsille esitetyn kysymyksen "mikä haluat olla isona?" olevan kammottava kysymys - ikään kuin ihmisen tulisi tulla joksikin ja ihmisen kasvu päättyisi. Kysymys myös ohjaa lapsen ajatusta siihen, että jo varhain tulisi olla selvä tavoitteellinen ajatus oman elämän suunnasta. Jos joksikin tulemisen jälkeen ei olisi uutta tavoiteltavaa, uteliaisuuden kohdetta tai unelmaa, muuttuisi elämä valmistumisen jälkeen pelottavaksi. Ehkä juuri siksi monella opinnoissaan hyvin menestyneillä valmistuminen viivästyy. Miksi valmistua, jos sen jälkeen pitäisi olla elämässä valmis?

Samoilla linjoilla oli edesmennyt kouluttajani Martti Lindqvist todetessaan: "Sillä, joka on valmis, ei ole toivoa." Ymmärrän Martin lauseen liittyneen elämänkestoiseen kasvuun ja kehittymiseen, joka tulee päätökseensä ihmisen kuollessa. Ihmisellä on toivoa ja mahdollisuus alati uusiin valintoihin niin kauan, kuin hän on elossa. Kun ihminen kuolee, hän ei tarvitse enää toivoa tulevasta. Mutta onko niin, että jotkut meistä menettävät toivonsa ja halunsa kehittyä jo eläessään? Ihminen, joka ei halua opiskella tai unelmoida asioista, jotka vaativat ponnistelua tai ei kaipaa elämäänsä mitään uutta on jollakin tavalla mielessään valmis - unelmoiva ihminen hänessä on kuollut.

Oppiminen ja opiskelu ihmissuhteissamme on myös elinikäistä. Koska jokainen kokemus muuttaa ihmistä, heräämme jokaiseen aamuun jollakin tavalla uutena ihmisenä. Uskallammeko silmämme avatessamme iloita elossa olemisesta ja uuden päivän mukanaan tuomasta mahdollisuudesta kokea jotakin uutta omassa sisäisessä maailmassamme tai suhteessa rakkaimpiimme tai muihin kanssaihmisiin, joita päivämme aikana kohtaamme? Vai heräämmekö tuskastuneena ja jo valmiiksi uupuneina päivän loputtomasta työlistasta, odottaen jo päivän päättymistä? Aloitammeko uuden päivän valmiilla ajatuksilla siitä, miten sen tulisi sujua tai ennakkoon tietämällä minkälaista meillä tulee olemaan puolisomme tai lastemme kanssa? Vai valmistaudummeko päivään avoimen uteliaina ja odottaen, mitä uutta voimme itsestämme ja rakkaistamme nähdä ja oppia?

On tärkeää, ettei ikuista oppimisen iloa tai uteliaisuutta sekoiteta olotilaan, jossa mikään ei ole riittävää, tai ettei itse olisi riittävä. Yhtä tärkeää on olla sekoittamatta pysähtymisen ja levon hetkiä tavoitteettomuuteen tai elämänhalun menettämiseen. Elämää voi oppia opiskelemalla, työtä tekemällä, välivuotta tai vuorotteluvapaata viettämällä. Ennen kaikkea opimme elämää toisiltamme. Miten voisimme nähdä itsessämme ja toisissamme viriävän uteliaisuuden elämää ylläpitävänä ja eteenpäin vievänä voimana?

Lämpimät ja riemulliset onnittelut Sinulle, joka tänä viikonloppuna valmistuit jostakin tai johonkin, oletpa iältäsi nuori, aikuinen, keski-ikäinen tai vanha! Ole ylpeä onnistumisestasi ja saavutuksestasi! Nauti kaikista ihmissuhteista, joita matkasi varrella sait! Säilytä iloiset muistot, hyvät ja kipeät kokemukset, joiden kautta opit jotakin tärkeää omaa elämääsi varten. Ja valmistumisestasi huolimatta ennen kaikkea muista, että saavuttamasi tutkinto ei tehnyt sinua valmiiksi, vaan antoi sinulle lisää voimaa ja valmiuksia vielä tuntemattomaan tulevaisuuteen!  


Sanna Aavaluoma