Vieläkö voisin rakastaa?

Ihmisen kaipuu rakkauteen, läheisyyteen, kosketukseen, jakamiseen ja yhdessäoloon ei pääty, vaikka hänen parisuhteensa päättyisikin. Suhteesta lähtemisen, jätetyksi tulemisen tai leskeksi jäämisen myötä yksinäisyys voi olla erilaista. Jokaisen erokokemuksen jälkeen tulisi voida koota itsensä riittävän eheäksi, voidakseen avata mielensä jossakin vaiheessa uudelle suhteelle. Mitä tarkoittaa itsen kokoaminen? Milloin ihminen on riittävän eheä uuteen suhteeseen? Mitä jos ei halua enää uuteen suhteeseen vaan kaipaa sitä, joka päättyi? Uskaltaako pettymyksen jälkeen enää rakastaa? Mihin alan, jos alan uuteen suhteeseen? Alanko?

Nuoren ihmisen varttuessa ympäristössä herää uteliaisuus siitä, joko hän seurustelee. Vihjailevat kysymykset tyttö- tai poikaystävän löytymisestä voivat olla nuorelle yhtä kiusallisia ja satuttavia kuin lapsettomalta vauvauutisten kysely. Ensimmäisen seurustelusuhteen löytymiseen voi olla sosiaalisia paineita myös omassa kaveripiirissä. Nuoren kohdalla kyse voi olla suhteeseen kypsymättömyydestä, oman seksuaalisen identiteetin etsinnästä, seksuaalisen suhteen pelottavuudesta tai näistä kaikista.

Ihmissuhteen päättyminen voi romahduttaa luottamuksen parisuhteeseen lyhyeksi tai pitkäksi ajaksi, joskus se uhkaa luottamuksen palautumista pysyvästi. Se voi myös aiheuttaa itseen kohdistuvan pettymyksen ja epäilyn siitä, onko ylipäätään kyvykäs elämään toisen ihmisen kanssa. Pettymys voi myös kohdistua toisen kautta kaikkiin hänen sukupuolensa edustajiin. Mielessä on ajatuksia "kaikki miehet ovat pettureita" tai "naisiin ei voi luottaa". Suhteen päättymisen jälkeen jonkinlainen vetäytyminen tai halu pidättäytyä suhteista on luonnollista itsen suojelua uusilta pettymyksiltä. Se myös auttaa yksinäistä pohtimaan päättyneessä suhteessa tapahtunutta ja sen merkityksiä omalle elämälle.

Yksin olo ilman suhdetta on toisille vaikeaa. On tärkeää pohtia, onko silloin kyse luonnollisesta kaipuusta yhteyteen toisen kanssa vai tarpeesta löytää joku korvaamaan menetetty suhde. Mikäli toista tarvitaan oman turvallisuudentunteen, aktiivisuuden tai toimintakyvyn palauttamiseksi, on vaara ajautua laastarisuhteeseen. Voidakseen liittyä toiseen tavalla, jossa kahden ihmisen toiveille ja tarpeille on riittävästi tilaa, tulisi kummankin kyetä olemaan myös itsekseen. Siirtyminen suhteesta toiseen ilman aikaa, jossa luottamus omaan selviytymiseen jää korjaantumatta, voi ylläpitää takertumista toiseen.

Kun itsetunto eron jälkeisten pettymyksen tunteiden jälkeen alkaa korjaantua ja palautua, tulee tilaa nähdä menneen suhteen kipukohdat sekä itsen ja toisen osuus niissä. Samaan aikaan alkaa tunnistaa asioita, joiden ei enää uudessa mahdollisessa suhteessa haluaisi toistuvan. Kynnys uuteen suhteeseen kasvaa ja kynnys merkitsee toiseen kohdistuvia odotuksia ja vaatimuksia. Samaan aikaan yksin ollessa voi antaa itselleen uudenlaisia vapauksia tuntea, kokea ja tehdä asioita, jotka edellisessä suhteessa jostakin syystä olivat jääneet taka-alalle.

Pitkän suhteen päättymisen jälkeen voi surusta huolimatta olla vapauttava tunne löytää itsessä jopa kadoksissa olleita voimavaroja ja kykyä tehdä päätöksiä asioista täysin itsenäisesti. Sen jatkuessa ajatus sitoutumisesta uudelleen voi alkaa tuntua haasteelliselta. Haluanko alkaa tehdä kompromisseja omien toiveiden ja toisen toiveiden tasapainon säilyttämiseksi? Haluanko luopua tilasta, jossa olen juuri oppinut ottamaan kaiken itselleni ja kuuntelemaan vain omia tarpeitani? Moni ratkaisee haasteen elämällä LAT-suhteessa. (Living apart together) Silloin kumpikin säilyttää oman asuntonsa ja yhteistä aikaa vietetään sovitusti silloin, kun se kummallekin sopii. Toiset kuvaavat ratkaisua pysyvän juhlan suhteena, johon ei haluta arjen palaavan.

Toisen ihon ikävä, kainaloon käpertymisen kaipuu, lohdutetuksi tulemisen ja toisen lohduttamisen hetket, arkisten asioiden kertominen ja kuuleminen, yhteiset ateria- ja teehetket ovat ihmismielen ravintoa. Ne mahdollistavat emotionaalisen ja fyysisen intiimiyden kahden ihmisen välillä. Täyden itsenäisyyden ja elämän toisen kanssa jakamisen välinen jännite ei ole ratkaistavissa niin, että molemmat voisivat toteutua sataprosenttisesti. Uuteen suhteeseen uskaltautuminen sisältää riskin myös satutetuksi tulemisesta ja suhteessa turhautumisesta. Onneksi kukaan ei kuitenkaan ole suhteessa täydellinen. Kun kumpikin kykenee näkemään oman puutteellisuutensa ja olemaan armollinen itseä ja toista kohtaan, voi valita ja saada mahdollisuuden uuteen rakkauteen.

Sanna Aavaluoma