Vihaan sinua, Rakas

Edvin Laineen vuonna 1951 ohjaamassa elokuvassa Vihaan sinua, rakas tarkastellaan erillisyyden ja itsenäisyyden saavuttamisen haasteita parisuhteessa ja perheessä. Miten hyväksyä lasten itsenäisyys ja aikuistuminen? Miten säilyttää elävyys, lämpö ja rakkaus parisuhteessa, kun se on muuttunut arkipäiväiseksi ja puoliso omassa mielessä itsestään selvyydeksi?

Esa ja Leena Karnalan suhteen alkurakkaudesta on kulunut vuosikymmeniä. Yhteiselämä on muuttunut arkiseksi. Pikkulapsiperheen ajat ovat jo kaukana. Lapset asuvat vielä kotona, mutta ovat aikuistumassa. Lapsilleen ja perheen arjelle omistautunut Leena joutuu toteamaan, etteivät nuoret enää tarvitse häntä kuten ennen. Perheen uusi kehitysvaihe haastaa vanhempia kohtaamaan eriytymisen ja yksilöitymisen kysymyksiä myös itsessään. Uudenlaisia suhteessa olon tapoja ei löydy. Puolisoiden pettymyksen tunteet ja tyytymättömyys purkautuvat arvosteluna ja vaatimuksina toisiaan kohtaan. Kun parisuhde ei toimi molempia kannattelevana, kummatkin ajautuvat yhä syvemmälle yksinäisyyteen suhteessaan. Leena uupuu ja masentuu. Esa pakenee tunteitaan työhön.

Leena ja Esa ovat elämäntilanteessa, jossa heiltä kysytään rohkeutta ja uskallusta astua luopumisen ja eheyttävän surun maailmaan. Onko heidän mahdollista luopua ikuisen nuoruuden illuu­siosta, hyväksyä iän elämään tuomat rajoitukset sekä nähdä siinä olevat uudet mahdollisuudet? Löytävätkö he kahdenkeskisyyttä ja yhteiseen tulevaisuuteen liittyviä toiveita, tavoitteita ja unelmia?

Tyhjän pesän häämöttäessä puolisot joutuvat kysymään itseltään ja toisiltaan seuraavia kysymyksiä:

• Mitä olemme elämässämme saaneet aikaan?
• Mitä perhe-elämälle omistautuminen on meille mahdollistanut?
• Minkälaiset nuoret olemme lapsistamme kasvattaneet?
• Voimmeko yhdessä hyväksyä lastemme valinnat ja olla heistä ylpeitä?
• Voimmeko kokea kiitollisuutta toisistamme ja suhteestamme?
• Miten siedämme tosiasian, että olemme vanhenemassa?
• Miten kestämme nähdä nuorissamme elämänilon, tulevaisuuden suunnitelmat ja heräävän seksuaalisuuden? Onko kaikki tuo omalta kohdaltamme jo ohi?
• Vieläkö meillä on tulevaisuuden suunnitelmia?
• Vieläkö olemme haluttavia ja kiinnostavia toistemme silmissä?

Yhteyden ja jakamisen puuttuessa väliltään Esa ja Leena joutuvat etsimään peilauspintaa kokemuksilleen ja lohtua tilanteeseen suhteensa ulkopuolelta. Leena lähtee lääkärin määräyksestä toipumaan maaseudulla sijaitsevaan parantolaan. Omaa rauhaa ja vetäytymistä kaipaava Leena löytää seurakseen toisen toipilaan, helsinkiläisen tuomari Halttusen, jonka kanssa alkaa jakaa ajatuksiaan. Mies osoittaa kiintymystä ja ihailua Leenaa kohtaan. Leenaa miehen kohteliaisuudet imartelevat. Leena ei kuitenkaan tartu tarjolla olevaan romanssin mahdollisuu­teen, mutta on valmis hyväksymään tuomarin perhetuttavaksi. Samaan aikaan Esan virastoon on palkattu uusi kirjeenvaihtaja, kaunis ja nuori Kirsti Lumio. Esan uinuvat tunteet heräävät ja Kirsti tuntuu vastaukselta kaikkiin Esan tuskaisiin kysymyksiin. Esa ja Kirsti viettävät intensiivisesti aikaa yhdessä työpaikalla ja Helsingin yöelämässä. Rakastunut Esa on nopeasti valmis luopumaan perheestään ja avioliitostaan. Esa lupaa esitellä Kirstin perheelleen, mutta tilaisuuden tullen se ei olekaan helppoa. Kirsti puhkaisee vaivautuneisuuden kuplan perheen olohuoneessa pyytäen: Suutele minua rakas! Perhe järkyttyy ja Leena pyytää Esaa muuttamaan pois perheen kodista.

Objektisuhdeteorian mukaan kasvava lapsi sisäistää vanhempansa sekä heidät parina. Tämä sisäinen pari muokkaa hänen käsityksiään ja uskomuksiaan parisuhteesta ja ohjaa hänen myöhempiä parinvalintojaan. Karnalan perheen tyttöjen elämä joutuu pois raiteiltaan Esa-isän jättäessä perheensä. Tellervo menettää hetkellisesti luottamuksensa parisuhteeseen ja katkaisee oman seurustelusuhteensa. Hänen poikaystävänsä Pauli oli juuri vannonut rakastavansa Tellervoa yhtä paljon kuin Tellervon vanhemmat toisiaan. Mirja vihaa Kirstiä ja kokee tämän ryöstäneen häneltä isän. Polyteekkari Tauno puolestaan puuttuu tilanteeseen haastamalla isänsä henkiseen kaksintaisteluun. Tauno järjestää itsensä Kirstin kotiin samaan aikaan isänsä kanssa. Hän esittää rakastuneensa Kirstiin ja toteaa olevansa ikänsä ja vapautensa puolesta Kirstille isäänsä sopivampi kumppani.

Omistushaluinen Esa ei kykene kantamaan vastuuta omasta toiminnastaan ja sen seurauksista. Esa puolustelee omia valintojaan ja järkyttyy mahdollisuudesta, että Leena toimisi samoin. Anopin vihjaus siitä, että Leenalla saattaisi olla joku toinen saa Esan pois tolaltaan - vaikka hän oli itse jo muuttanut pois parin yhteisestä kodista. Esa toteaa: Naisen, jota minä olen kerran rakastanut, täytyy pysyä minulle uskollisena kuolemaansa asti.

Artikkelissaan "Limitations to the capacity to love" Otto Kernberg (2011) on kirjoittanut rakastami­sen kyvyn rajoituksista ja kypsästä rakkaudesta. Rakastuminen on kiihkeä kokemus, jossa toinen nähdään idealisoituna. Rakastunut on lumoutunut rakastettunsa fyysisiin, seksuaalisiin ja persoonallisiin puoliin, hän on kiinnostunut toisen arvomaailmasta, janoaa intensiivistä seksuaalista intiimiyttä, emotionaalista läheisyyttä ja yhteistä sisäistä kokemusmaailmaa. Vääjäämättä tämä ihannekuva toisesta muuttuu, kun tietoisuus toisessa ja suhteessa olevista puutteista alkaa kirkastua. Näiden uusien oivalluksien tulee integroitua kokemukseen tästä suhteesta.

Esan ja Leenan ihannekuvat toisistaan olivat karisseet kauan sitten. Esa kuvitteli ratkaisun tyytymättömyyteensä löytyvän uudesta rakastumisesta. Ensihuuma haihtuu myös uudesta elämästä Kirstin kanssa ja Esa alkaa epäröidä ratkaisujaan. Ravintolaillallisten tilalle tulleen kotiruuan käryt ja Kirstin läheisyyden tarpeet alkavat Esasta tuntua häiritseviltä. Kirsti puolestaan toteaa tyytymättömän vanhan miehen rumaksi. Kirstinkin silmät avautuvat todellisuudelle. Hän alkaa kaivata ikäistänsä seuraa ja irtisanoutuu myös työstään Esan kirjeenvaihtajana.

Matkustajakotiin muuttanut onneton ja yksinäinen Esa menee ikävissään yöllä entiseen kotiinsa. Valveilla oleva Tauno pyytää isää jäämään keskustelemaan kanssaan. Leena herää ja kuulee miesten välisen keskustelun, jossa Esa katuu tekojaan ja pohtii voisiko vielä saada vaimoltaan anteeksi. Leena vakuuttuu siitä, että Esa rakastaa häntä edelleen. Leenalle Esan on kuitenkin mahdotonta kertoa tunteistaan. Hän projisoi oman syyllisyytensä Leenaan kertomalla, kuinka paljon on joutunut kärsimään viimeisten kuukausien aikana. Leenan pyytäessä Esaa palaamaan kotiin, anteeksipyynnön sijaan Esa sanoo antavansa Leenalle kaiken anteeksi. Miksi Leena hyväksyy Esan käytöksen? Osa vastausta lienee Leenan omassa sisäisessä parissa. Perheessä asuva isoäiti kertoi Mirjalle olleensa neljästi kihloissa ja kahdesti naimisissa - ja rakastaneensa kutakin uskollisesti niin kauan kuin lempeä kesti. 

Sanna Aavaluoma

Rooleissa

• Ansa Ikonen Leena Karnala 
• Edvin Laine Esa Karnala
• Eila Peitsalo Mirja Karnala
• Lasse Pöysti Tauno Karnala
• Eija Inkeri Tellervo Karnala
• Eine Laine Isoäiti
• Leena Häkkinen Kirsti Lumio
• Jalmari Rinne Tuomari Halttunen
• Kunto Karapää Pauli Tervala

Lähteet

1. Aavaluoma Sanna (2018) Luovasta ja kypsästä parisuhteesta. Suhteessa Elävät Kuvat 1: 9
2. Aavaluoma Sanna (2022). PariTila. Parisuhteen psykoanalyyttinen ymmärtäminen ja hoito. Suhteessa Oy.
   
3. Kernberg Otto (1991). Limitations to the capacity to love. The International Journal of Psychoanalysis, 92:6, 1501-1515