Hiljaiset sillat

Clint Eastwoodin vuonna 1995 ohjaama elokuva Hiljaiset sillat on kertomus rakastumisesta ja luopumisesta. Elokuvan kehyskertomuksessa sisarukset Michael ja Carolyn saapuvat lapsuudenkotiinsa äitinsä kuoleman jälkeen. Testamenttiinsa äiti on kirjannut toiveen ruumiinsa tuhkauksesta ja tuhkien sirottelusta Rosemanin sillalta. Michael järkyttyy kuulemastaan, sillä isä oli ennen kuolemaansa ostanut hautapaikan itselleen ja vaimolleen. Pankin tallelokerosta löytyy lapsille osoitettu kirje ja avain kodin ullakolla sijaitsevaan kirstuun, josta he löytäisivät kolme päiväkirjaa. Kirjoituksissa näyttäytyy nainen, jota lasten on ensin vaikea tunnistaa äidikseen. He peilaavat vanhempiensa ja äitinsä tarinaa omiin parisuhteisiinsa ja tutustuvat myös toisiinsa uudella tavalla. Tarina kuljettaa sisarukset ja elokuvan katsojat vuoteen 1965…

Francesca ja Richard Johnson elävät Richardin suvun maatilalla Iowan Madisonissa. Richard ja perheen 16- ja 17-vuotiaat lapset ovat lähdössä neljäksi päiväksi maatalousmessuille Illinoisiin. Perheelleen omistautunut Francesca nauttii ajatuksesta saada neljä kokonaista päivää itselleen. Hänen pieniin rutiineihin kapeutunut elämänsä mullistuu, kun talon eteen pysähtyvästä autosta astuu ulos Robert Kincaidiksi esittäytyvä mies. Robert on tullut kuvaamaan alueen katettuja siltoja National Geographic -lehteen. Robert kysyy tietä Rosemanin sillalle ja saa Francescan oppaakseen. Molemmat viehättyvät toistensa seurasta ja paluumatkalla Francesca kutsuu Robertin jääteelle, illalliselle ja hetki hetkeltä erillisyys heidän välillään katoaa.

Intensiivisten keskustelujen myötä vetovoima heidän välillään kasvaa ja he haastavat toisiaan tutkimaan omia valintojaan. Italialaissyntyinen Francesca kertoo tavanneensa Richardin Napolissa tämän ollessa siellä asepalveluksessa. Hän kuvailee miehensä siistiksi, kovaksi työmieheksi, huolehtivaiseksi, rehelliseksi, helläksi ja hyväksi isäksi. Lasten synnyttyä Francesca luopui rakastamastaan opettajan työstä, sillä Richard ei halunnut hänen käyvän työssä. Elämä Iowassa ei vastannut Francescan unelmia tulevaisuudestaan Amerikassa. Robert kertoo menneensä naimisiin kaivattuaan liikkuvaan elämäänsä tukikohtaa ja juuria. Yhtälö oli kuitenkin mahdoton ja avioliitto kariutui. Francesca sanoo pelkäävänsä muutoksia, johon Robert vastaa muutosten olevan ainoa asia, johon elämässä voi luottaa. Kun Francesca kertoo luopuneensa unelmistaan, Robert muisti kirjoittaneensa: "Entiset unelmat olivat hyviä unelmia. Ne eivät toteutuneet, mutta olen niistä iloinen." Francesca ihmettelee, miten Robert voi elää vain itselleen, Robert vastaa kyseenalaistamalla amerikkalaisen perhehuuman. Francesca loukkaantuu, kun Robert kysyy, onko hän ajatellut jättävänsä miehensä. Vaikka Robert pyytää tahdittomuuttaan anteeksi, jokin tunnelmassa tuntuu menneen pilalle ja Robert lähtee.

Francesca ei saa unta. Päivän tapahtumat ovat herättäneet hänen aistinsa. Kuistilla hän avaa aamutakkinsa ja antaa yötuulen hyväillä vartaloaan. Hän katselee alastonta vartaloaan peilistä ja nauttii omasta kosketuksestaan. Hän lähtee yössä ajamaan Rosemanin sillalle ja kiinnittää siihen viestin Robertille: "Jos haluat syödä kanssani, kun yöperhoset heräävät eloon – tule kun sinulle sopii."

Moniaistillisen nautinnon ja tunnelman rakentuminen tapahtuu hienovaraisesti ja kiireettä. Francescan ja Robertin välinen eroottinen jännite on ensitapaamisesta lähtien läsnä kaikessa: Francescan pihakaivolla peseytyvään Robertiin kohdistuvissa katseissa, satunnaisissa käden kosketuksissa heidän valmistaessaan yhdessä illallista, keskustelujen vilpittömyydessä, Francescan kiihottumisessa havahtuessaan Robertin olleen samassa kylpyammeessa vain hetki sitten ennen häntä, itsen kosketuksissa toista ajatellessa. Arkinen maalaiskeittiö muuttuu täydelliseksi paikaksi hitaalle tanssille. Ennen ensimmäistä suudelmaa Robert pyytää: "Jos haluat, että lopetan, sano se nyt." Francesca ei halua hänen lopettavan.

Silta mahdollistaa yhteyden kahden erillisen alueen välillä ja siirtymisen alueelta toiselle. Rosemanin katettu silta mahdollisti Francescalle ja Robertille yhteyden itsessään eristettyinä olleisiin tunteisiin sekä pääsyn toistensa luo. Katetuille silloille on ominaista niiden yksikaistaisuus, niiden sisällä toista ei voi ohittaa. Hiljaisilla silloilla Francesca ja Robert sulautuvat toisiinsa fyysisesti ja henkisesti. Francesca kirjoittaa päiväkirjassaan: "Hän luki jokaisen ajatukseni. Mitä tahansa halusin, hän täytti toiveeni. Sinä hetkenä kaikki mitä olin uskonut itsestäni, katosi. Käyttäydyin kuin eri nainen ja kuitenkin olin enemmän oma itseni kuin koskaan." Elokuvan rakastelukohtaukset tapahtuvat vähäisessä valossa, kuin katetun sillan suojassa, säilyen yksityisinä, ulkopuolisten katseiden ulottumattomissa.

Rakastelun jälkeen Francesca pyytää Robertia viemään hänet jonnekin toiselle puolelle maailmaa. Maailmanmatkaaja Robert on käynyt Francescan pienessä kotikylässä Barissa. Syntyy hetki, joka vaikuttaa yhteisen kokemuksen muistelulta, he jakavat huomioita kylän kaduilta ja kahviloista. Samaan aikaan lisääntyvä intiimiys ja tunteiden voimakkuus alkaa pelottaa. Francescan kysyessä Robertin perheestä ja vanhemmista Robert toteaa "En tiedä pystynkö tähän – elämään kokonaisen elämän perjantaihin mennessä".

Viimeisen yhteisen yön Francesca valvoo ja katselee nukkuvaa Robertia. Aamun koittaessa Robert pyytää Francescaa lähtemään mukaansa todeten heidän hädin tuskin olevan kaksi erillistä ihmistä ja vakuuttaa tällaisen varmuuden osuvan kohdalle vain kerran elämässä. Tuska lähestyvästä erosta tiivistyy riidaksi. Francesca pelkää, ettei voisi koskaan riittää Robertille, koska tämä ei tarvitse ketään. Robert ei halua tarvita Francescaa, koska tietää, ettei voi saada häntä. Robert kokee koko aiemman elämänsä ajan vain tehneensä matkaa Francescan luo. Francesca on ristiriitaisten tunteiden vallassa. Hän miettii mahdollisen lähtönsä seurauksia perheelleen. Perhe joutuisi lopun elämäänsä kuulemaan kyläläisten puheita tapahtuneesta. Richard murtuisi. Mitä äidin lähtö viestittäisi lapsille? Francesca pohtii myös mahdollista yhteistä tulevaisuutta Robertin kanssa ja odotettavissa olevia haasteita. "Kaikki muuttuisi, jos lähtisimme. Vaikka menisimme kuinka kauas tästä talosta, kantaisin sitä aina mukanani, se olisi aina välillämme. Ajan myötä alkaisin syyttää sinua siitä, että minuun koskee. Silloin nämä ihanat päivät alkaisivat tuntua kammottavalta erehdykseltä. Haluan rakastaa sinua loppuelämäni, mutta en voi pyyhkiä pois kokonaista elämää. Voin vain yrittää säilyttää meidät jossain sisimmässäni."

Francescan perheen palattua Robert jää vielä kylälle toivoen Francescan muuttavan mielensä. Robertin valmistautuessa lähtöön hän näkee Francescan istuvan autossa. Sanattomassa kohtaamisessa luopumisen kipu ja kiitollisuus koetusta sulautuvat parin viimeisissä katseissa kyyneliin ja kaatosateeseen. Tilanteesta tietämätön Richard toteaa edessään ajavan auton tulleen kaukaa. He ajavat hetken samaan suuntaan. Vielä autojen pysähtyessä liikennevaloihin Francesca kamppailee lähdön ja jäämisen välillä. Liikennevalojen vaihtuessa vihreiksi, aika tuntuu pysähtyvän. Lähteekö Francesca sittenkin? Juuri kun hän on avaamaisillaan oven, Richard soittaa autonsa torvea ärtyneenä. Robertin auto loittonee ja Francesca hellittää otteensa ovesta. Robert ja Francesca eivät koskaan enää tavanneet.

Ihminen voi viedä suuren salaisuuden itsestään ja elämästään mukanaan hautaan tai hän voi jättää perinnöksi jälkeen jääville totuuden. Francesca halusi aikuisten lastensa tuntevan hänet sellaisena kuin hän todellisuudessa oli. Samalla kun lapset joutuivat sovittamaan uutta tietoa aiempaan käsitykseensä äidistään ja luopumaan lapsen mielikuvista äidistä he joutuivat tunnistamaan sisäistettyjen mielikuviensa merkityksen ja vaikutuksen omaan elämäänsä. Kummallakaan lapsista ei omassa parisuhteessaan ollut helppoa. Carolyn toteaa eläneensä 20 vuotta kurjassa liitossa vain koska hänet kasvatettiin niin. Michael sanoo kokevansa äidin pettäneen enemmän häntä kuin isää. Aluksi päiväkirjoista järkyttynyt Michael alkaa pohtia tarinaa myös äitinsä kannalta. Jos äiti oli onneton, miksei hän lähtenyt?

Oliko Francescan ja Robertin suhteessa kyse ohimenevästä romanssista? Francesca toteaa rakkauden olevan mysteeri. "Mitä koin Robertin kanssa, ei voisi jatkua, jos olisimme yhdessä. Richardin ja minun välinen side taas katoaisi, jos olisimme erossa." Francesca kirjoittaa ajatelleensa Robertia jokaisena päivänä ja rakkautensa avulla selviytyneensä elämästään maatilalla. Seitsemäntoista vuotta myöhemmin Robert kuoli ja jätti testamentissaan kaiken omaisuutensa Francescalle. Suhteestaan Robertiin Francesca toteaa, etteivät he olleet kaksi erillistä ihmistä, heitä tiukemmin ei kaksi voisi kuulua yhteen. Francesca ja Robert elivät neljä intensiivistä yhteistä päivää ja rakastivat toisiaan 17 vuotta. Heitä kuolema ei erottanut toisistaan, sen teki elämä. Viimeisen tahtonsa mukaan he palasivat yhteen - tuhkana hiljaisille silloille.

Sanna Aavaluoma

Rooleissa

• Robert Kincaid – Cint Eastwood
  
• Francesca Johnson – Meryll Streep
  
• Richard Johnson – Jim Haynle
  
• Michael Johnson – Victor Sezak
  
• Carolyn Johnson – Annie Corley