Je m´appelle Agneta

Johanna Runevadin vuonna 2026 ohjaama Netflix-elokuva Je m´appelle Agneta on lämmin kuvaus elämänilon kadottamisesta ja löytämisestä, päähenkilöiden yrityksistä selvitä elämän- ja kuolemanpelon herättämästä ahdistuksesta sekä surun ja elämän merkityksellisyyden kokemisen mahdollisuuksista, vaikeuksista, välttämisestä ja niiltä suojautumisesta.

49- vuotias Agneta on juuri irtisanottu elämänsä ainoasta työpaikasta, liikenneviraston virkailijan työstä. Lapset ovat jo aikuistuneet ja pitävät yhteyttä lähinnä pyytäessään taloudellista tukea. Uutta yhteistä sisältöä elämään yhdessä puolison kanssa ei ole löytynyt. Magnuksesta on tullut terveysintoilija, joka etsii vahvoja kokemuksia kylmäuinnista ja kuntoilusta. Agneta kokee olevansa vailla suuntaa elämässään. Iltaisin puolisoiden vetäytyessä omiin makuuhuoneisiinsa Agneta nauttii salaa punaviiniä ja juustoja. Hän sanoo rakastavansa kaikkea Ranskassa – vaikka ei ole koskaan siellä käynytkään. Hän on tottunut siihen, että Magnus hoitaa perheen asiat. Agnetan huomio kiinnittyy Fabianin jättämään lehti-ilmoitukseen, jossa iso ruotsalaispoika Einar Ranskan maaseudulla tarvitsee au pairia avukseen. Työhön kuuluu huolehtia Einarin taloudesta, viettää hänen kanssaan aikaa kotona ja perjantaisin paikallisessa ravintolassa. Yllätyksekseen Agneta saa paikan ja hän järkyttää miehensä henkistä tasapainoa ilmoittamalla lähtevänsä Provenceen. Agneta ei saa rohkaisua tai kannustusta Magnukselta, joka ei usko vaimonsa selviävän edes matkasta itsekseen.

Kielitaidottoman, matkustamaan tottumattoman Agnetan matka ei alakaan helposti. Perillä selviää, ettei hoitoa tarvitseva ruotsalaispoika Einar olekaan lapsi, vaan vanhassa luostarissa elävä eläkeikäinen mies. Boheemi on lievä ilmaus Einarin antamalle ensivaikutelmalle itsestään ja asunnosta täynnä eroottista taidetta ja näyttämörekvisiittaa. Arki Einarin kanssa on värikästä ja haastavaa. Mies aloittaa aamunsa kajauttamalla ilmoille huudon "How are you my libido?!" Agneta toteaa vaihtaneensa libidonsa tylsään elämään ja ymmärtää Einarin suureellisella elämäntyylillään valinneen elämän. Einar kuitenkin kertoo, ettei hänellä ollut vaihtoehtoa. Itse asiassa hän kokee luopuneensa elämästään ja yrittävänsä nyt pysyä elossa.

Vähitellen Einarin elämäntragedia paljastuu. Einar kertoo eläneensä vale-elämää, jonka kulisseina toimivat vaimo, lapsi, Volvo, talo ja bingo perjantaisin. Einar oli naimisissa ja hänellä oli pieni poika, Paul. Hän tunsi kuitenkin seksuaalista vetoa myös miehiä kohtaan. Elettiin aikaa, jolloin homoseksuaalisuus oli tiukasti salattava rikos ja sairaus. Myöskään Einarin vaimo ei voinut hyväksyä miehensä biseksuaalisuutta, vaan löysi uuden miehen ja kielsi Einaria pitämästä yhteyttä perheeseensä. Kun Einarin suuri miesrakkaus Armand kuoli, hän oli menettänyt elämässään kaikki, joita oli rakastanut. Einar lähti maasta ja kehitti maanisen elämäntavan, jossa mahtipontiset juhlat ja nautinto karkottivat sietämättömän surun kohtaamisen. Joka perjantai Einar pukeutuu parhaimpiinsa ja viettää illan Fabianin ravintolassa, sillä hän on luvannut olla siellä, mikäli Paul haluaisi tulla häntä tapaamaan.

Einar avaa Agnetalle oven uuteen maailmaan, jossa Agnetan määritelmät normaaliudesta saavat kyytiä. "Blunda och se!" "Sulje silmäsi ja näe" opastaa Einar ja auttaa Agnetaa käyttämään intuitiotaan ja katsomaan elämää sielunsa silmin. Hän haastaa Agnetan kysymään itseltään onko tämä tehnyt elämässään mitään itselleen tai pitääkö hän edes itsestään. Einar auttaa Agnetaa löytämään yhteyden lapseen itsessään ja samalla mielikuvituksen, ilon ja tanssin. Tanssi on kuitenkin Einarille myös keino torjua tuskaa. Minun pitää hukuttaa suru iloon. Tietäminen on kuolemista, toteaa Einar. Minun on parasta elää omassa todellisuudessani, jossa en malta odottaa, että Paul näkee huoneensa. Luostarissa pojan huoneessa on valtava määrä Einarin hänelle ostamia posliinikissoja. Huoneesta löytyy myös muutama perhekuva ja kirje Einarin entiseltä vaimolta. Kirjeessä lukee: "Paulilla on nyt uusi isä. Älä kirjoita enää. Sinä olet sairas."

Pitkään Einar välttelee Agnetan myötätuntoista katsetta, joka saa hänet muistamaan. Silloin vain mukaansa tempaava tanssi auttaa Einarin pois sietämättömistä tunteista. Ulkopuolisille Einar ei näytä tuskaansa, he näkevät juhlivan miehen. Vähitellen Agnetan läsnäolo laskee Einarin suojamuureja ja hän kestää olla yhteydessä todellisiin tunteisiinsa. Hetket, jolloin hän vaipuu lohduttomaan itkuun ovat riipaisevia.

Itsekin näkymättömänä elänyt Agneta näkee Einarin tuskan ja lupaa kysymättä kirjoittaa kirjeen miehen jo aikuiselle pojalle. Kirje saa Paulin matkustamaan Provenceen. Isän ja aikuisen pojan kohtaaminen tapahtuu toisin kuin Einar on vuosikymmenet odottanut. Isän kommentti "Olet kauneinta mitä olen nähnyt" tuntuu pojasta hämmentävältä. Paul kertoo äitinsä kuolleen ja suhteen isäpuoleen katkenneen. Kun Paul kysyy, onko Einar ollut elämässään onnellinen, hän pelkää näyttää katumustaan ja alkaakin kertoa uskomattoman hienosta elämästään, jonka vuoksi perhe kannatti jättää. Einar pystyy pyytämään sanojaan anteeksi, kertoo pojalleen, ettei osaa olla isä, mutta rakastavansa häntä. Paul jää Einarin luo. Kun Paul on nukahtanut, Einar valvoo hänen vierellään – hän elää nyt hetkeä, jota on odottanut koko elämänsä.

Vaimonsa uudesta elämäntyylistä huolestunut Magnus saapuu Ranskaan missionaan hakea hänet takaisin kotiin. Agneta on Einarin avulla löytänyt elämänhalunsa ja itsensä. Fabienin kanssa hän on löytänyt moniaistillisen seksuaalisuutensa. Magnus puolestaan löytää vaimonsa nukkumasta samassa huoneessa Einarin ja Paulin kanssa. Magnus otetaan kyläyhteisössä vastaan ystävällisesti, mutta vapautunut tunnelma ei kutsu Magnusta. Jäähyväisillallisella Einar pitää liikuttavan puheen ja kiittää Agnetaa siitä, että tämä ymmärsi mitä hän tarvitsi. "Olet voimakkaampi kuin libidoni. Rakastan sinua Agneta."

Vasta matkalla lentoasemalle Agneta ymmärtää, ettei halua palata takaisin entiseen elämäänsä. Hän palaa Einarin luo ja koko kylä toivottaa hänet tervetulleeksi kotiin. Uskaltautuminen uuteen ei tietenkään merkitse lopullista onnea. Agnetalla on vielä edessään oma surutyönsä taakse jätetystä, joka sisälsi myös hyviä asioita. Hän on kuitenkin löytänyt arvostuksen ja rakkauden itseään kohtaan. Niiden turvin hän voi tehdä uusia ratkaisuja ja valintoja.

Elokuva Je m´ appelle Agneta perustuu Emma Hambergin samannimiseen romaaniin, jossa Einar kuvataan muistisairaana. Elokuvassa sairautta ei kuitenkaan korosteta, vaan Einarin omalaatuisuus tulee ymmärrettäväksi kamppailuna syvän surun ja masennuksen välillä. Vain hetki, jossa Einar retkellä lähikaupunkiin ostaa jälleen uuden posliinikissan pojalleen kertoo hetkellisestä aikaan orientaation vaikeudesta. Pian Einar kuitenkin havahtuu tapahtuneeseen ja toteaa, ettei enää pysty pitämään kiinni omasta todellisuudestaan, jossa hänen pieni poikansa on hänen luonaan ja hän voi olla onnellinen. Syyllisyys siitä, että valitsi aikanaan itsensä poikansa sijaan, on musertavaa. Kohtauksessa, jossa Magnus löytää vaimonsa Einarin vierestä nukkumasta, Agneta toteaa miehelleen Einarin olevan homo ja dementoitunut. Einarin käytöstä voidaan toki arvioida muistisairauden kautta. Silloin huomio kiinnittyy elämän integraatioprosessin käynnistämään tarpeeseen ymmärtää elettyä elämää ja tehtyjä ratkaisuja sekä ikääntymisen ja sairauden aiheuttamaa tunnesäätelyn vaikeutta ja estottomuutta. Silloinkin erityisen kaunista on tämän meille kaikille tarpeellisen prosessin ymmärtäminen ikääntymisen kehitystehtävänä eikä sairautena.

Sanna Aavaluoma

Rooleissa

Agneta Eva Melander

Magnus Björn Kjellman

Einar Claes Månsson

Fabien Jérémie Covillaut

Bonibelle Anne-Marie Ponsot