Matkalippu paratiisiin

Ol Parkerin vuonna 2022 ohjaama elokuva Matkalippu paratiisiin on kertomus parisuhteeseen liittyvistä odotuksista ja peloista, rohkeista päätöksistä, pettymyksistä, suremattoman eron seurauksista ja vanhempien vaikeudesta antaa lapsensa elää omaa elämäänsä.

David ja Georgia kihlautuivat nuorina omissa valmistujaisissaan. He saivat tyttären Lilyn, mutta perheonni kesti vain viisi vuotta. Davidin ja Georgian erosta on kulunut jo 20 vuotta, mutta he ovat edelleen intensiivisesti toistensa mielissä. He jopa puhuvat toisistaan tavalla, joka herättää kuulijassa ja katsojassa mielikuvan heistä parina. Todellisuudessa he välttelevät toisiaan ja asuvat kaukana toisistaan. Georgia on jatkanut elämäänsä ja tapailee itseään nuoremman Paulin kanssa. Kohdatessaan Lilyn valmistujaisissa David ja Georgia eivät voi iloita yhdessä tyttärestään, vaan heidän keskustelunsa on päättymätöntä kilpailua, piikittelyä ja kuittailua. Mitä heidän suhteelleen tapahtui? Miksi he erosivat – vai erosivatko?

Työteliäiden opiskeluvuosien jälkeen Lily lähtee ystävättärensä kanssa Balille rentoutumaan. Pian Lily rakastuu paikalliseen merileväkasvattajaan Gedeen. Kun he ilmoittavat menevänsä naimisiin, Davidin ja Georgian ahdistavat kokemukset oman suhteensa kariutumisesta aktivoituvat. Matkalla Balille he tekevät suunnitelman nuorten avioliiton estämiseksi. David alkaa kylvää Geden ajatuksiin epäilyksen siemeniä. Hän varoittaa tulevaisuudesta ja vakuuttaa hymyissä suin, ettei Lily tule tyytymään elämään alkeellisella saarella. Georgia puolestaan varastaa parin vihkisormukset ja saa seremoniaa lykättyä. Gede aavistaa tulevien appivanhempiensa aikeet.

Kepeydestään huolimatta elokuva sisältää syviä teemoja. Sen nimeen kätkeytyy herkullinen kysymys siitä, mikä on ihmisen mielessä paratiisi ja minkälaisella lipulla sinne matkataan. Hyvässä varhaisessa vuorovaikutuksessa vauva saa kokemuksen kokonaisvaltaisesta kannatelluksi tulosta. Sitä kutsutaan kirjallisuudessa myös varhaiseksi paratiisiksi, johon osa ihmisestä kaipaa läpi elämänsä. Kokemus tuosta yhteen sulautumisesta tavoitetaan rakastumisen ja rakastelun hetkissä. Ihmisen kyky surra syntyy Melanie Kleinin mukaan varhaisesta paratiisista luopumisen prosessissa mielen rakentumisen eri vaiheissa. Vanhemmuuden tehtävä on auttaa lasta kohti itsenäisyyttä ja autonomiaa tavalla, jossa häntä kannustetaan ja rohkaistaan, ei jätetä selviytymään yksin, mutta ei myöskään estetä ottamasta askelia kohti omia valintojaan. David kuvailee vanhemmuuden ydinkipua Lilyn ystävättärelle: "Kun oma lapsi on onneton tai häntä sattuu, sitä ei tahdo kestää. Kun lapsi on iloinen ja kaikki on hyvin, se vasta pelottaakin, koska vanhempana pelkää sen muuttuvan – ja tietää sen muuttuvan." Lapsi on vanhempiensa sydämessä aina lapsi. Nuoren aikuisen lapsen vanhempien suuri haaste onkin luottaa lapsen aikuisuuteen liittyviin valintoihin, vaikka pelkää hänen valintojensa johtavan pettymyksiin. Liiallinen yritys suojella omaa lasta pettymyksiltä estää myös hänen mahdollisuutensa onnellisuuteen.

Mitä Davidin ja Georgian onnelle tapahtui? He unelmoivat perheestä ja yhteisestä elämästä ja avioituivat nuorina vanhempiensa varoitteluista huolimatta. Kun heidän lempipaikastaan järvenrantatontti tuli myyntiin, Georgian motto "Miksi säästellä hyvää, eikö onni kuulu meille nyt?" rohkaisi sen ostoon ja talon rakennukseen. Pian syntyi heidän tyttärensä Lily. David teki paljon töitä rahoittaakseen rakennustyöt ja töiden jälkeen jatkoi töitä rakennuksilla. Georgia rakasti äitinä oloa, mutta liian yksin vanhemmuuden arkea kantavana alkoi vähitellen pelätä kadottavansa oman itsensä. Kasvavien paineiden alla puolisot eivät kyenneet säilyttämään yhteyttä toisiinsa. He alkoivat riidellä yhä enemmän. David uskoi kaiken korjautuvan, kunhan talo valmistuu. Tulipalo tuhosi talon ennen sen valmistumista ja vain kolme viikkoa palon jälkeen David ja Georgia erosivat.

Erossa on aina kysymys entisestä luopumisesta ja irrottautumisesta. Eron hyväksyminen ja toisesta irrottautuminen edellyttävät hänessä ja suhteessa olleen hyvän näkemistä ja arvostamista. Se voi olla vaikeaa, kun pettymys ja yhteisten unelmien menettäminen täyttävät mielen. Georgia ja David eivät selvinneet heitä kohdanneesta onnettomuudesta. Talon myötä paloivat tuhkaksi unelmat ja toivo tulevaisuudesta. Jos eroa ja menetyksiä ei ole voinut surra, ei toisesta voi myöskään päästää irti. David ja Georgia ovat pitäneet toisistaan kiinni kaksikymmentä vuotta eronsa jälkeen. Mattinson ja Sinclair (1979) ovat nimenneet yhdeksi parisuhteessa olon tavaksi "kissa ja koira"-dynamiikan, jossa haavoittuvuuden itsessään kieltävä pari kommunikoi ainoastaan kivuliailta tunteilta suojaavan vihan kautta ja yhteys toiseen säilyy vain torjunnan ja hyökkäyksen keinoin. Yhteyttä – riitelyä ei voi lopettaa, koska toisesta ei ole vielä irrottautunut. Paratiisisaarella kaiken erilaisuus konkretisoituu mutta samalla sulautuu rakkauteen ja lämpöön ihmisten välillä. Georgia ja David sulattelevat omissa mielissään kaikkea tapahtunutta. Lilyn ja Geden onni avaa mielissä yhteyden menetetyksi luultuun hyvään. Pienet hetket ja tapahtumat auttavat heitä näkemään toisissaan kadotetun ilon ja hyvän. Illanvietto nuorten kanssa juomapeleineen tuo humalan ja taantumisen omaan nuoruuteen.

Tarinan käännekohdaksi muodostuu retki, jolla veneen joutuessa tuuliajolle David, Georgia, Lily ja Gede joutuvat jäämään yöksi pienelle saarelle luonnon, paljastuvien pelkojen ja puhumattomien asioiden armoille. Lily löytää kadonneet vihkisormukset äitinsä laukusta ja kuulee tulevan miehensä tietäneen sormusten kohtalosta. David lupaa kertoa Lilylle totuuden heidän ikävistä suunnitelmistaan. Georgia ymmärtää vuosikymmenet syyttäneensä Davidia kaikesta. Hänen elämänsä suurin virhe ei ollut David, vaan ajatus siitä, että ero olisi ratkaissut hänen pelkonsa itsensä kadottamisesta. Gede uskaltaa ilmaista pelkonsa omasta riittämättömyydestään Lilylle. Yön pimeys ja trooppinen sade purkavat itkemättömiä itkuja puhdistaen mieliä ja ilmaa. Aamun valjetessa David ja Georgia ihailevat merestä nousevaa aurinkoa. Parin muistellessa yhteistä lempipaikkaansa paljastuu, ettei David koskaan myynyt heidän järvenrantatonttiaan, hän käy siellä yhä yksikseen. Pari päätyy paljonpuhuvaan hiljaiseen katsekontaktiin ja suudelmaan - ja säikähtää sitä itsekin.

Hääpäivän aamuna Georgia pyytää tyttäreltään anteeksi todeten tehneensä lapsensa eteen kaiken, paitsi antanut tämän olla oma itsensä. Hän olisi halunnut olla parempi äiti, kuin on kyennyt olemaan. Äidin ja tyttären välillä syntyvä sovinto mahdollistaa rauhan juhlaan valmistautumiseen. Geden perheessä valmistaudutaan häihin tietoisena Lilyn vanhempien vaikeudesta hyväksyä tilannetta. Hääseremoniassa nähdään monia perinteitä, jotka liittävät nuoret pariksi. Niistä viimeinen on kuin metafora parin seksuaalisen suhteen haltuunotosta. Siinä merkiksi valmiudesta yhteiseen elämään sulhanen iskee veitsen morsiamen käsissään pitämän palmunlehtimaton läpi. Gede keskeyttää seremonian kääntyen Georgian ja Davidin puoleen sanoen, ettei sillä ole merkitystä ilman vanhemmilta saatavaa aitoa tukea ja siunausta. Davidin ja Georgian antaessa parille siunauksensa "nyt ja aina" jokin menneiden painosta putoaa heidän väliltään. Seremonia etenee, nuoret saavat toisensa ja suvut yhdistyvät.

Lentokapteenina työskentelevä Paul on päättänyt yllättää Georgian ilmestymällä tämän luo Balille. Parilla on yhdessä mukavaa, mutta jotakin suhteesta tuntuu puuttuvan. Rakastunut Paul kosii Georgiaa. Kuullessaan kosinnasta David on jo valmis päästämään irti menneestä. Hänen mielestään Georgian tulisi suostua, mikäli Paul tekee hänet puoliksikaan yhtä onnelliseksi kuin he olivat suhteensa alussa. Paulin kosinta havahduttaa Georgian ymmärtämään, ettei hän koskaan lakannut rakastamasta Davidia.

Georgia ja David näkevät tyttärensä löytäneen oman paikkansa maailmassa, vaikka se on toisenlainen kuin he olisivat kuvitelleet ja toivoneet. Murray Bowenin mukaan konfliktissa olevat vanhemmat sitovat lapsen suhteensa kolmanneksi oman ahdistuksensa lievittymiseksi. Vanhempien kyetessä ottamaan tilanne omalle vastuulleen lapsi vapautuu tästä tehtävästä. Lilyn ammatinvalintaan opiskella juristiksi lieneekin vaikuttanut hänen 20 vuotta kestänyt roolinsa vanhempien ristiriitojen sovittelijana. Tämän tehtävän päättyessä Lily vapautuu tekemään elämässään uusia ratkaisuja.

Perheiden jäähyväiset rannalla ovat haikeat. Veneen loitotessa rannasta ja rakkaista David ja Georgia toteavat saaren paikaksi, johon voisivat vielä joskus palata pysyvämminkin. Merkityksellisen katseen jälkeen Georgia lausuu taikasanat 25 vuoden takaa "Miksi säästellä hyvää myöhemmäksi…" "Niinkö meinaat?" varmistaa David. He tarttuvat toisiaan käsistä ja tekevät näyttävän hypyn takaisin paratiisiin.

Sanna Aavaluoma

Rooleissa

• David Cotton- George Clooney
• Georgia Cotton - Julia Roberts
• Paul -   Lucas Bravo                                                    
• Lily Cotton - Kaitlyn Cotton                                                       
• Gede -  Maxime Bouttier                                                     
• Wyan - Agung Pindha                                                
• Suli - Ifa Barry

Lähteet

1. Hall, Margaret (2013). The Bowen family theory and its uses. International Psychotherapy Institute E-Books
2. Klein Melanie (1940). Mourning and its relation to manic-depressive states. The International Journal of Psychoanalysis (21);125-153.
3. Mattinson Janet & Sinclair Ian (1979). Mate and Stalemate. Working with marital problems in social services department. Blackwell.