Olen kuka haluat

Camille Laurensin romaaniin perustuva, Safy Nebboun elokuva "Olen kuka haluat" on kertomus ikääntymisen ja päättyneiden suhteiden herättämien tunteiden pakenemisesta fantasiamaailmaan. Se on myös monikerroksinen tarina kostosta ja häikäilemättömästä toisen tunteilla leikkimisestä. Jokainen Clairen kokema hylkääminen johtaa varhaisempien puolustusmekanismien käyttöön. Elokuvan edetessä todellisuuden, virtuaalisuuden ja fantasian rajat sekoittuvat luoden yhdistelmän psykologista melodraamaa, romantiikkaa ja trilleriä.

Elokuvan eri maissa saamat nimet virittävät tarkastelemaan Clairen tarinaa hieman eri näkökulmista. Elokuvan alkuperäinen nimi on Celle que vous croyez (Se, jota uskotte). Englanninkielinen versio julkaistiin nimellä Who you think I am (Kuka luulet minun olevan). Ruotsalaiset antoivat elokuvalle nimen Inte den du tror (En se, joka luulet/ uskot) ja Suomessa se sai nimen Olen kuka haluat. Kaikki nimikkeet kuvaavat hyvin tarinaa ja kertovat miellyttämisen halusta, tarpeesta pysyä tuntemattomana, huijaamisen herättämästä mielihyvästä, ihailluksi tulon tarpeesta sekä pyrkimyksestä hallita muita.

50 ikävuoden ylittäneen Clairen elämä näytti ennen elokuvan alkamisen ajankohtaa menestystarinalta. Hän toimii yliopistolla ranskan kielen professorina, hänellä on yli 20 vuotta kestänyt avioliitto ja kaksi poikaa. Kun Clairen mies, Gilles rakastuu 24-vuotiaaseen nuoreen naiseen ja haluaa aloittaa uuden elämän hänen kanssaan, Clairen elämä romahtaa. Kommentti "Kestän kuoleman, mutta en hylätyksi tulemista" kertoo oleellisen Clairesta, jolle yksin jääminen on kuolemaa pahempaa.

Claire löytää lohdukseen nuoren miehen, jonka kanssa hänellä on kiihkeää seksiä. Ludo ei kuitenkaan sitoudu suhteeseen Clairen toivomalla tavalla. Hän ohittaa Clairen pettymyksen toteamalla tämän olevan liian vanha murjottamaan. Hän kysyy aikooko Claire esitellä hänet lapsilleen, mutta toteaa samassa lauseessa, että voisi olla heidän veljensä. Nämä Ludon huumorin varjolla esittämät kommentit osuvat Clairen kipeään kohtaan, sillä tässä suhteessa Claire on voinut hetkeksi unohtaa ikänsä ja yksinäisyytensä. "Palaillaan" toteaa Ludo jäädessään yhteisestä taksista pois. Ludo ei palaa, eikä enää vastaa Clairen puheluihin. Toinen hylkääminen syöksee Clairen entistä syvemmälle elämän realiteetteihin- ja niiltä entistä maanisempaan realiteettien synnyttämältä ahdistukselta suojautumiseen.

Claire synnyttää itsensä Facebookiin 24-vuotiaana muodin alalla toimivana Clarana. Hän pyytää ystäväkseen Ludon ystävää Alexia päästäkseen Ludon jäljille. Hän antaa Claralle sukulaistyttönsä kasvot ja lähettää Alexille videoita "itsestään". Lisääntyvät puhelut, viestit ja puhelinseksi saa Alexin ihastumaan Claraan ja Clairen koukuttumaan Alexilta saamaansa ihailuun. Claire toteaa sosiaalisen median itselleen sekä haaksirikoksi että pelastusveneeksi. "Ajelehdimme virtuaaliaalloilla. Se pieni vihreä valo kertoo, että toinenkin on linjoilla, oman ruutunsa äärellä, se on lohduttavaa" ajattelee yksinäisyyttä pelkäävä Claire. Lapset pitävät Clairen kiinni todellisuudessa. Heidän ollessa isällään Claire antaa itselleen periksi, hän alkaa olla enemmän Clara kuin Claire. Kun Alex haluaa tavata Claran, Claire ymmärtää leikin tulleen tiensä päähän. Hän "tunnustaa" Alexille olevansa parisuhteessa mustasukkaisen Gillesin kanssa ja lopulta kertoo tämän kosineen häntä. Antaessaan "poikaystävälleen" entisen miehensä nimen Claire paljastaa yhä kaipaavansa häntä. Alex poistaa someprofiilinsa eikä Claire saa häneen enää yhteyttä. Kolmas hylkäys kirvoittaa Clairen kirjoittamaan suhteestaan Alexiin uuden version, jonka hän vie psykoterapeutilleen luettavaksi.

Aiemmin Claire puolusteli valheellista identiteettiään sillä, ettei Alex olisi hyväksynyt häntä kaverikseen, mikäli hän olisi pyytänyt sitä omana itsenään, naisena, jolla on roikkuvat luomet ja valju iho. Kirjoittamassaan versiossa realiteeteilla ei ole väliä. Fantasiasuhteessa Alex ja Claire ovat rakastavaisia. Claire kertoo Alexille elämästään osittaisen totuuden. Todellisuudessa rakastuneesta ystävästään huolestunut Ludo kertoo Clairelle Alexin tehneen itsemurhan jonkun somepsykopaatin vuoksi. Suojaukset pettävät ja totuuden on tultava esiin. Kirjansa tarinassa Claire järjestää tilanteen, jossa Alex löytää Claran puhelimen ja tietokoneen, viestiketjut ja someprofiilit. Totuuden tietävä Alex lähestyy katukahvilassa Clairea, joka perääntyy katsomatta taakseen ja jää auton alle. Fantasian Clairen kuoleman mukana kuolee myös utopistinen unelma ja Claire päätyy psykiatriseen sairaalaan tohtori Bormansin hoitoon.

Kehyskertomuksena koko tarinalle toimii Clairen psykoterapia. Hänen oma psykoterapeuttinsa on saanut aivoverenkiertohäiriön ja Claire on ohjautunut tämän kollegalle, tohtori Bormansille. Elokuvakritiikeissä sfinksinä kuvattu Bormans on tarkkanäköinen, ammatilliset rajat säilyttävä mutta empaattinen psykoterapeutti. Usein psykoterapiasuhteen alussa oleellinen on olemassa, vaikka sitä ei vielä ymmärretä. "Ette ole sellainen kuin kuvittelin" sanoo Claire ensimmäisellä tapaamisella uudelle psykoterapeutilleen kuin esitellen katsojalle itsensä ja tarinansa ytimen. Uuden psykoterapiasuhteen luominen on haasteellista. Claire epäilee voiko uusi psykoterapeutti ymmärtää häntä kuten oma tuttu psykoterapeutti on ymmärtänyt. Pitääkö kaikki aloittaa alusta? 20 vuoden kokemuksella Tohtori Bormans rauhoittaa Clairea toteamalla muutoksen voivan olla myös hyväksi. Kertomalla itsestään uudelle ihmiselle, asioita voi tarkastella uudesta näkökulmasta. Bormansin kysymykset ja tulkinnat auttavat Clairea tavoittamaan ja sanoittamaan omaa totuuttaan. Lopulta Claire kykenee kertomaan käyttäneensä valeprofiilissaan kuvia ja videoita veljentyttärestään, jonka vuoksi Gilles jätti hänet. Claire haastaa psykoterapeuttiaan ja esittää tälle henkilökohtaisia kysymyksiä, mutta tämä säilyttää ammatillisen, turvallisen etäisyyden eikä paljasta henkilökohtaista maailmaansa. Ikääntyvä psykoterapeutti saa tässä hoitosuhteessa kuitenkin mahdollisuuden tarkastella myös omaa ikääntymistään.

Tohtori Bormans menee tapaamaan Ludoa ja saa kuulla Alexin olevan elossa ja juuri tulleen isäksi. Ludo oli keksinyt hänen kuolemansa, jotta Claire jättäisi tämän rauhaan. Bormans haluaa vapauttaa yhdeksän kuukautta psykiatrisessa hoidossa olleen Clairen syyllisyydestä, jota tämä kantaa Alexin itsemurhasta. Mitä Claire tekee saamallaan tiedolla? Hän ottaa esiin Claran käyttämän kännykän... Jos elokuvalle toivoisi "onnellista loppua" voisi kuvitella Clairen soittavan Alexille ja toivottavan tälle onnea uuteen elämänvaiheeseensa. Elokuvan hyytävä musiikki antaa kuitenkin toisenlaisen vaikutelman. 

Artikkelissaan The aim of psychoanalysis Money-Kyrle kuvaa psykoanalyysin päämääräksi auttaa potilasta ymmärtämään ja selviytymään siitä, mitä hän jo tietää: mikään hyvä tai paha ei kestä loputtomiin. Hyvän sisäistyminen mahdollistaa sen muistamisen ja menetyksen suremisen. Ilman muistia ei ole suremista eikä ilman suremista ole muistamista. Suotuisan kehityksen myötä hyvä sisäistyy ja syntyy kyky muistaa koettua hyvää rakkaudella. Mitä vahvempi hyvän muisto on, sen helpompi lapsen on hyväksyä vanhempien välinen rakkaus hyvän mahdollistajana sekä hyväksyä ajan rajallisuus ja lopulta vääjäämätön kuolema. 

Claire ei voi surra menetystä eikä hyväksyä omaa ikääntymistään. Suremisen sijaan hän etsii korvikkeita ja taistelee vääjäämätöntä vastaan. Tahdin kiihtyessä myös pudotukset todellisuuteen tapahtuvat korkeammalta ja hyväksymisen sijaan mielen suojat romahtavat. Clairen kuviteltu toipuminen tulevaisuudessa voi tapahtua monella tavalla. Mikäli hänen psykoterapeuttinsa toipuu ja palaa töihin, kaiken tapahtuneen ymmärtäminen ja menetysten sureminen voi jatkua yhteistyössä hänen kanssaan. Mikäli psykoterapeutti ei palaa työelämään, Clairen tulee surra myös psykoterapeutin menetys – toivottavasti sisäistetyn hyvän turvin. Kun päättyneestä suhteesta muodostuu kannatteleva muisto, voi mahdollisen uuden psykoterapeutin kanssa alkaa rakentaa uutta yhteistyösuhdetta, ei vain pakollista korviketta sietämättömään oloon. Kenties Claire voi vielä löytää rakkaussuhteen, jossa hän voi olla oma todellinen itsensä.

Sanna Aavaluoma

Lähteet:

Money-Kyrle R (1971). The Aim of Psychoanalysis. The International Journal of Psychoanalysis. (52):103-106