Perhejuhla

Cédric Kahnin vuonna 2019 ohjaama elokuva Perhejuhla on tarina kaoottisesta perhedynamiikasta, jossa rakastetaan realiteetit kieltäen. Lehtien arviot luonnehtivat sitä elokuvalliseksi huviksi ja hauskaksi kaaokseksi. Tässä kirjoituksessa elokuvan välityksellä pohditaan ylisukupolvisesti siirtyviä traumoja, itse- ja objektikonstanssin puutetta sekä niiden näyttäytymistä mielen epävakautena.

Elokuva alkaa idyllisessä tunnelmassa ranskalaisen suuren vanhan talon puutarhassa. Perhe on kokoontumassa viettämään isoäiti- Andrean 70-vuotissyntymäpäivää. Paikalla ovat Andrea ja hänen puolisonsa Jean, Andrean esikoistyttären Clairen tytär Emma poikaystävänsä Julienin kanssa, Andrean ja Jeanin vanhempi poika Vincent vaimonsa Marien ja kahden poikansa, Milanin ja Solalin kanssa, sekä Andrean ja Jeanin nuorempi poika Romain uuden naisystävänsä, Rositan kanssa. Andrea leipoo, lapsenlapset harjoittelevat juhlanäytelmää, aikuiset kattavat juhlakoristeltuun puutarhaan lounaspöytää. Roman kuvaa tapahtumia. Tunnelma muuttuu nopeasti, kun samaan aikaan puhkeavan rankkasateen kanssa kolme vuotta kateissa ollut Claire soittaa ja ilmoittaa tulleensa kaupunkiin. Kuullessaan äitinsä tulosta Emma saa paniikkikohtauksen.

Vincent hakee Clairen kaupungin keskustasta ja perhe vastaanottaa Clairen lämpimästi mutta hämmentyneenä. Claire kertoo karanneensa Yhdysvalloista, koska hänen mukavalta vaikuttaneesta puolisostaan oli tullut sika. Lounaspöydässä Claire ilmoittaa tarvitsevansa osuutensa kotitalosta ja äitinsä hänelle velkaa olevat rahat voidakseen perustaa vegaaniravintolan Portugaliin. Tunnelman kiristyessä Andrea ahdistuu ja ehdottaa keskustelun kääntämistä mukaviin aiheisiin.

Vähitellen perheen tarina ja perhesuhteiden dynamiikka alkavat avautua. Andrean ensimmäinen puoliso hirttäytyi ja jätti omaisuutensa silloin 12- vuotiaalle tyttärelleen Clairelle. Lapselle osoitettu omaisuus jäi Andrean hallintaan. Andrea meni uudelleen naimisiin ja lunasti talon Clairen perintörahoilla. Perhe jatkoi elämistään talossa eikä omistussuhteista tai veloista puhuttu. Viralliset paperit jäivät tekemättä, eikä talon kunnostukseen vuosien varrella käytetyistä rahoista ole myöskään tositteita tallella. Suomessa lain mukaan alaikäisen lapsen saamaa perintöä saa käyttää vain hänen itsensä hyväksi. Lapsella ei ole velvollisuutta elättää vanhempiaan tai sisaruksiaan, eikä lapsen perintöä saa käyttää perheen jokapäiväisen elämän kustannuksiin.

Vincent on perheen lapsista ainoa, joka on menestynyt elämässään ihmissuhteissa, ammatillisesti ja taloudellisesti. Clairen psyykkinen vointi on ollut pitkään huono. Hän on toistanut kokemansa trauman omalle lapselleen - Emman tultua samaan ikään kuin Claire oli menettäessään isänsä, Claire katosi lapsensa elämästä. Clairen lähdön jälkeen Andrea ja Jean ovat huolehtineet Emmasta. Romain elää boheemia elämää Pariisissa haaveillen elokuvaohjaajan urasta. Hän sanoo jaksaneensa kaikkea elämässään korkeintaan puoli vuotta. Myös suhde uuteen naisystävään Rositaan on epävakaa, alkoholin ja pilvenpolton huuruinen ja jatkuvan erouhan sävyttämä.

Sisarukset soittavat Clairen miehelle Paulille Amerikkaan ja saavat kuulla Clairen lähteneen Amerikasta jo viisi kuukautta sitten. Amerikassa Claire on ollut kahdesti psykiatrisessa hoidossa psykoosin vuoksi. Lähtiessään Claire keskeytti sairaalahoidon, varasti Paulin luottokortin ja anoppinsa korut. Rosita toteaa kaikki perheessä hulluiksi ja haluaa lähteä. Romain lainaa Vincentin autoa ja lähtee Rositan kanssa ajelemaan. Romain tietää, mistä löytää kaupungin huumekauppiaat. Pilven ja votkan maustamina heidän rakkautensa jälleen kukoistaa – mutta he kolaroivat Vincentin auton. Romain valehtelee tapahtumien kulusta, väittää auton oikean puolen kolhujen syntyneen väistämisvelvollisen auton vasemmalta kylkeen ajosta ja sälyttää vastuun korvauksista Vincentille, koska tämä on varakas.

Perhedynamiikkaa valottaa Emman isoäidille lahjaksi käsikirjoittama näytelmä. Näytelmässä kaikilla muilla paitsi hänen äidillään on nimikkorooli. Tarinassa myrskyisen meren aalloilla sinnittelee laiva, jossa matkustava perhe uhmaa tuulta ja sadetta. Laivan ruorissa on hiljainen ja rohkea Jean, takilassa Vincent ja Romain reivaavat purjetta. Tähystäjä Andrea on laivan todellinen kapteeni. Myrsky vie perheen kirotulle saarelle, jonne yön sydämessä tuuli kantaa kauhean Pahan seireenin naurun. Se vaatii Andreaa ja Jeania uhraamaan yhden lapsistaan. Andrea uhrautuu heittäytyen mereen.

Andrea on rakastava, lempeä ja kärsivällinen, mutta samalla kyvytön asettamaan rajoja itselleen tai perheelleen. Hän pyrkii tyynnyttelemään lastensa välisiä kiihkeitä keskusteluja ja pitämään tilannetta kaikille miellyttävänä. Ristiriitojen ja vaikeuksien hyväksymisen ja kohtaamisen sijaan Andrea mukautuu toisten tahtoon ja tarpeisiin ja kaunistelee asioita. Rauhoittaakseen veljesten riidan Andrea lupaa maksaa Romainin humalassa ajaman kolarin aiheuttamat kustannukset Vincentin auton korjauksesta. Kuullessaan Clairen paikalle tuoman kiinteistövälittäjän arvion talon arvosta Andrea päättää saman tien myydä talon saadakseen tyttärensä tyytyväiseksi. Perheen keskustelussa Clairen hoidon tarpeesta Andrea antaa päätösvallan miehelleen.

Perhe yrittää tunnekuohuista huolimatta viettää Andrean syntymäpäiväjuhlaa. Lapsenlapset esittävät valmistamansa näytelmän ja juhlapöydässä lapset pitävät puheita äidilleen. Claire herkistyy ja ilmoittaa haluavansa jäädä ja korvata tyttärelleen menetetyt vuodet. Emma puolestaan toteaa muuttavansa poikaystävänsä kanssa muualle, mikäli äiti jää. Tyttären reaktio on Clairelle syvä loukkaus ja hän lukkiutuu huoneeseensa itkemään. Tunnekuohussaan Claire ei löydä tullessaan kirjahyllyyn kätkemiään Paulin äidin koruja. Hän väittää perheen varastaneen hänen korunsa. Korut kuitenkin löytyvät sieltä, minne Claire oli ne kätkenytkin. Claire pakkaa matkalaukkunsa ja ilmoittaa lähtevänsä. Rosita toteaa lähtevänsä Clairen kanssa samaa matkaa. Vedoten syntymäpäiväänsä Andrea kieltää ketään lähtemästä.

Juhlaillallisen aikana selviää, että Claire on Amerikasta lähtiessään viettänyt viisi kuukautta Romainin luona Pariisissa. Vaikka Claire oli psyykkisesti huonossa kunnossa, Romain ei kertonut asiasta perheelleen eikä hakenut sisarelleen apua, vaan hyödynsi tilannetta tekemällä elokuvaa Clairesta. Lopulta poliisit hakivat Clairen ja veivät psykiatrian poliklinikalle. Kuultuaan veljensä teosta Vincent raivostuu ja rikkoo tämän videokameran. Claire romahtaa ja alkaa hakata päätään pöytään. Hän nimittää äitiään hirviöksi, joka on estänyt Jeania adoptoimasta hänet ja ryöstänyt lapsensa omaisuuden. Andrea ja Vincent vievät Clairen sairaalaan, jonne hän suostuu jäämään.

Mielen vakaus edellyttää monenlaisten tunteiden sisällytetyksi ja kesytetyiksi tuloa sekä mielen rakentumisen prosessissa syntyvää sisäistä itsen- ja toisen pysyvyyden kokemusta. Ne mahdollistavat myötätunnon kokemisen ja eläytymisen toisen asemaan menettämättä yhteyttä omiin tunteisiin. Eriytymisen ja yksilöitymisen taso määrittelee myös sen, miten sitä voi vanhempana tukea suhteissa lapsiinsa. Andrea ei kestä toisen mielipahaa vaan ohittaa tai pehmittää vakavat, surulliset ja ristiriitaiset asiat. Vaikeat asiat saavat myös aikuiset lapset pois tolaltaan ja kokemaan toisensa uhkana itselleen. Marcel Moloudjin laulu L´amour l´amour, l´amour on ollut kaikille perheen lapsille tärkeä. Sen sanat kertovat naamioiden takana olevasta tuskasta – ja luovat toivoa siitä, että todellinen kohtaaminen ilman naamioita voisi joskus olla mahdollista. Elokuvan eri kohdissa Claire, Vincent ja Romain laulavat Moloudjin mukana:

Rakkaus, rakkaus, rakkaus, siitä aina puhutaan

öisin se myssyn pukee, päivisin naamiota kantaa

sen takana on tuskaa

Rakkaus, rakkaus joskus käy jopa niin:

luot katseen kasvoihin, jolla ei ole kumpaakaan.

Sanna Aavaluoma

Rooleissa

• Andrea - Catherine Deneuve

• Jean - Alain Artur

• Claire - Emmanuelle Bercot

• Emma - Luana Bajrami

• Vincent - Cédric Kahn

• Marie - Laetila Colombani

• Milan - Milan Hatala

• Solal - Solal Ferreira

• Romain - Vincent Macaigne

• Rosita - Isabel Aimé

Lähteet

https://www.suomi.fi/kansalaiselle/parisuhde-ja-perhe/laheisen-kuolema/opas/vainajan-lahiomaisen-asema/alaikaisen-asema-vanhemman-kuoltua