Pieces of a woman

Kornél Mundruczón vuonna 2020 ohjaama elokuva Pieces of a woman on kertomus vauvan kuolemaan päättyvästä kotisynnytyksestä ja menetyksen murskaavista vaikutuksista. Se on myös intensiivinen kuvaus perheen erilaisista tavoista käsitellä tai vältellä surua.

Martha ja Sean ovat lähtöisin erilaisista perheistä. Marthan taustalla on varakas juutalaissuku, joka kantaa traumaa juutalaisvainoista ja elämästä getossa. Sean on kouluttautumaton siltarakennustyömies, joka on raitistunut päihteistä kuusi vuotta sitten. Marthan äiti Elizabeth ei arvosta Seania. Hän vähättelee ja arvostelee tätä, eikä luota miehen raittiuden kestoon. Huolenpidon nimissä Elizabeth tekee asioita, joilla osoittaa tyttärelleen ja tämän miehelle oman taloudellisen asemansa. Hän esimerkiksi ostaa tulevalle perheelle arvokkaan tila-auton. Katriina Järvinen ja Laura Kolbe ovat kirjoittaneet luokkarajat ylittävistä parisuhteista. Alkurakkauden aikana erovaisuudet eivät häiritse, mutta vaikeuksia alkaa tulla erityisesti silloin kun saadaan tai suunnitellaan perheenlisäystä. Silloin erilaiset tavat kasvatuksessa tai suvun perinteissä alkavat nakertaa suhdetta. (Sjöholm 2019).

Martha ja Sean odottavat ensimmäistä lastaan. He ovat päättäneet synnyttää lapsen kotona. Kun synnytys käynnistyy, suunniteltu kotikätilö Barbara on vielä toisessa synnytyksessä eikä pääse tulemaan. Parin tulee vastaanottaa toinen, heille tuntematon kätilö, Eva. Marthan kivuliaisuudesta huolimatta vauvan sydänäänet ovat vahvat ja synnytys etenee hyvin. Kivunlievitykseksi Martha rentoutuu kylvyssä ja kätilö valmistaa makuuhuoneen synnytystä varten. Ensimmäisen ponnistuksen jälkeen vauvan sydänäänet heikentyvät eivätkä palaudu toivotusti. Eva ottaa puheeksi mahdollisen tarpeen lähteä sairaalaan, mutta Martha kieltäytyy. Ponnistusvaiheen pitkittyessä ja vauvan sydänäänten yhä heikentyessä Eva pyytää Seania soittamaan ambulanssin paikalle. Vauva syntyy ennen ambulanssin saapumista, Martha ja Sean saavat hänet syliinsä ja kaikki näyttää hetken onnelliselta. Äkkiä vauva alkaa kuitenkin sinertää ja menee tajuttomaksi. Kätilö yrittää elvyttää vauvaa, ambulanssi saapuu – mutta liian myöhään. Vauva on kuollut. Tyypillisesti elokuvissa muutaman ponnistuksen mittainen synnytyksen kuvaus kestää tässä elokuvassa lähes 20 tuskallista minuuttia. Marthan ja Seanin pelot, hätä, kipu, hetken onni ja kauhu ovat kouriintuntuvan todellisia.

Miten äiti, jolla ei synnytyksen jälkeen ole lasta kykenee hahmottamaan oman tehtävänsä ja olemassaolonsa? Martha palaa nopeasti työhön, vaikka hänen ruumiinsa on riekaleina. Työpaikalla kukaan ei osaa kohdata Marthaa, kaikki katsovat häntä merkittävästi kykenemättä sanomaan hänelle mitään. Kotona hän pitää maitoa tuottavien rintojensa rauhoittajana vauvan sijaan pakastevihannespusseja. Martha on jäädyttänyt myös tunteensa. Surun kohtaaminen yhdessä Seanin kanssa ole mahdollista. Sean itkee ääneen ikäväänsä mutta Martha vetäytyy suljetun oven taakse. Parin suruprosessi koostuu kummankin yksilöllisestä ja heidän yhteisestä surustaan. Mikäli yhdessä sureminen on parille liian tuskallista, viha ja kauna sulkevat sen mahdollisuuden ja pari menettää kyvyn kolmanteen positioon, jossa tilannetta voisi tarkastella yhteisesti ja molempien näkökulmista. (Ludlam 2007)

Martha ja Sean pohtivat vauvan kuolemaan johtaneita syitä ja sitä ovatko voineet itse vaikuttaa siihen. Vauvan kuolinsyy ei selviä. Martha kuulee mahdollisuudesta lahjoittaa vauvan ruumis lääketieteelle. Sean anelee Marthaa olemaan luovuttamatta vauvaa tutkimukselle ja Elizabeth pyytää Marthaa tutkimusten jälkeen mahdollistamaan vauvan hautaamisen. Martha toimii yksin. Hänen purkaessaan vauvalle rakennettua huonetta tarpeettomana Sean kokee Marthan rikkovan jotakin liian aikaisin. Hän kysyy: "Miksi haluat tuhota lapseni?" Martha ja Sean ajautuvat riitoihin ja mykkyyteen. Seanin seksuaaliset aloitteet ahdistavat Marthaa ja heidän yrityksensä seksiin on ahdistunut ja ristiriitainen. Läheisyyden palautumisen epäonnistuminen ei johda myötätuntoon ja toistensa lohduttamiseen, vaan molempien loukkaantumiseen. Sean lähtee ulos, itkee ja huutaa yksin pahaa oloaan.

Lapsen syntymä aktivoi ylisukupolviset kokemukset ja avaa myös isovanhempien mielen sisäisessä maailmassa kokemukset vanhemmuudesta ja vauvan avuttomuudesta. Marthan äiti on syntynyt juutalaisvainojen aikana ghettossa olosuhteissa, joissa hänen eloonjäämisensä ei ollut selvää. Äiti purkaa kantamaansa vihaa tyttäreensä ja niihin olosuhteisiin, joissa oma tytär synnytti. Lohduttamisen sijaan äiti syyllistää tytärtään totemalla: "Jos olisit toiminut minun tavallani pitäisit nyt lasta sylissäsi". Suremisen sijaan äiti hakee syyllisiä toisista. Hän haluaa jonkun maksavan tapahtuneista vääryyksistä ja lähtee ajamaan oikeusteitse Evan syyttämistä vauvan kuolemasta. Elizabeth hankkii sukulaisjuristin, Suzannen hoitamaan asiaa. 

Seanille ja Suzannelle kehkeytyy seksuaalinen suhde. Sean jää pois töistä ja alkaa käyttää jälleen kokaiinia. Martha käy ravintoloissa ja tanssimassa etsien väyliä ulos synkkyydestä. Seanin ja Marthan koti on kaaoksessa. Kaikki kasvit ovat kuolleet. Keittiö on täynnä likaisia astioita. Sean suunnittelee lähtevänsä automatkalle Seattleen ja pyytää Marthaa mukaansa – jospa maisemanvaihdos tekisi heille hyvää. Marthaa ajatus ei innosta.

Marthan äiti järjestää päivälliset, jonne on kutsunut molemmat tyttärensä puolisoineen sekä Suzannen. Tilanne on kiusallinen. Marthan siskon mies Chris onnittelee Marthaa ja Seania heidän lähdöstään tuulettumaan ja kertoo kuulleensa papilta hienon ajatuksen "aika parantaa haavat". Elizabeth alkaa puhua oikeudenkäynnistä, jonne Martha kieltäytyy lähtemästä. Martha toteaa äitinsä häpeävän häntä, koska hän epäonnistui synnytyksessään. Päivällisten päätteeksi Elizabeth sanoo Seanille, ettei koskaan ole pitänyt tästä. Hän kirjoittaa Seanillle shekin ja pyytää tätä lähtemään lopullisesti heidän elämästään. Seanille ajatus Seattlesta tuntuu yhä houkuttelevammalta ja hän pyytää Suzannea mukaansa.

Seanin lähdettyä Martha alkaa vähitellen pitää parempaa huolta itsestään ja kodistaan. Hän menee todistajaksi kutsuttuna Evan oikeudenkäyntiin. Suzanne on vakuuttunut tulevasta tuomiosta. Ristikuulustelussa Evan puolustusasianajaja saa Marthan muistelemaan synnytystä ja vauvaa. Oikeudenkäynnin tauon aikana Martha menee valokuvaamoon hakemaan kehitettävänä olevia valokuvia. Jäädytetyt tunteet alkavat sulavaa, kun Martha näkee kuvan synnytyksen jälkeisestä hetkestä itsestään ja vauvasta. Oikeussalissa Martha pyytää puheenvuoroa. Kaikkien yllätykseksi hän sanoo, ettei pidä kätilöä syyllisenä tyttärensä kuolemaan. Mikään päätös, tuomio tai rahallinen korvaus eivät toisi kuollutta lasta takaisin. Suru on silta katkeruudesta kiitollisuuteen. Kevään tullen Martha levittää lapsensa tuhkat sillalta, jota Sean oli rakentamassa ennen synnytystä.

Omenilla on elokuvassa keskeinen rooli. Omenalla on monia symbolisia merkityksiä ja se esiintyy usein mytologiassa ja taruissa. Sen pyöreä muoto on vanha maailmankaikkeuden, menestyksen ja kuolemattomuuden vertauskuva. Keskiajalla omenaan yhdistettiin ajatus seksuaalisuudesta ja naisen rinnoista. (Cavén 2018). Kreikkalaisessa mytologiassa Maa-äiti antoi Zeuksen puolisolle Heralle häälahjaksi kultaisia omenoita, jotka symboloivat kuolemattomuutta. (Aapala 2004) Pian synnytyksen jälkeen Martha alkoi nuuhkia ja syödä omenia. Hän idätti jääkaapissaan vanutyynyjen välissä omenansiemeniä. Oikeudenkäynnissä tapahtuvan ristikuulustelun aikana Marthan ruumiilliset muistot heräsivät ja hän totesi vauvan tuoksuneen omenalta. Omenien tuoksuttelu, syöminen ja yritys kasvattaa niitä olivat Marthan pyrkimystä säilyttää yhteys menetettyyn vauvaan ja saada se takaisin sisäänsä.

Kun suru on lakannut olemasta surevalle vihollinen ja muuttunut lohduttavaksi elementiksi, se mahdollistaa jonkin uuden kasvun ja syntymisen. Musertavan musta suru muuttuu matkaksi valoon. Elokuvan viimeisessä kohtauksessa hypätään ajassa vuosia eteenpäin. Kesäisessä maisemassa tyttö kiipeää omenapuutarhassa omenapuuhun ja istuu suojaisalle oksalle syömään valitsemaansa hedelmää. Martha lähestyy puutarhaa ja huhuilee tytärtään, joka kantaa nimessään - Lucianna – valoa.

Suomessa suunniteltuja kotisynnytyksiä on 0,02 % kaikista synnytyksistä. Tutkimustulokset kotisynnytyksen turvallisuudesta ovat ristiriitaisia. Suomessa kaikille synnyttäjille ensisijaiseksi synnytyspaikaksi suositellaan sairaalaa. Kotisynnytystä suunnittelevan suositellaan olevan perusterve uudelleensynnyttäjä. (Klemetti & Hakulinen 2013) Kotisynnytysten määrä Suomessa on kuitenkin kasvanut. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2017 kotona synnytti 59 äitiä. Vuonna 2021 heitä oli 118.

Sanna Aavaluoma

Rooleissa:

• Martha - Vanessa Kirby

• Sean Shia LaBeuf

• Elizabeth Ellen Burstyn

• Anita Iliza Shlesinger

• Chris Benny Safdie

• Suzanne Sarah Snook

• Eva Molly Parker

Lähteet

1. Aapala, Kirsti (2004) Omenasta on moneksi. Kielikello, Kielenhuollon tiedostuslehti 2/2004)
2. Klemetti, Reija & Hakulinen-Viitanen Tuovi (toim.) Äitiysneuvolaopas. Suosituksia äitiysneuvolatoimintaan. THL 2013
3. Cavén, Tina (2018). Metsänomena, maailmankaikkeus ja kielletyn puun hedelmä -omena on hedelmällinen symboli vertauskuville. Yle. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/11/03/metsanomena-maailmankaikkeus-ja-kielletyn-puun-hedelma-omena-on-hedelmallinen
   
4. Ludlam Molly (2007): Our attachment to "the couple in the mind". Teoksessa: Ludlam M & Nyberg V (toim.) Couple attachments. Theoretical and clinical studies. Karnac
5. Sjöholm, Emmi-Liisa (2019) Rakkauden luokkaerot. HS.30.10.2019. https://www.hs.fi/elama/art-2000006289595.html