Se päättyy meihin

Justin Baldonin ohjaus Colleen Hooverin menestysromaanista Se päättyy meihin vuodelta 2024 on kertomus ylisukupolvisesta väkivallasta, väkivaltaisessa perheessä tapahtuvista sisäistyksistä ja samaistuksista, väkivallan todistamisen vaurioittavista vaikutuksista sekä traumatisoituneen ihmisen ajautumisesta hänet uudelleen traumatisoiviin suhteisiin ja tilanteisiin. Elokuva kertoo myös mahdollisuudesta katkaista väkivallan tuhoava ketju.

Omasta kukkakaupasta haaveileva Lily Bloom etsiytyy isänsä hautajaispäivän iltana luksusasuntoalueen talon kattoterassille. Samalle terassille voimakkaassa tunnekuohussa tulee talossa asuva nuori mies Ryle, joka alkaa sinnikkäästi ja suorasukaisesti flirttailemaan Lilylle. He alkavat paljastaa toisilleen "alastomia totuuksia" elämästään. Lily kertoo ensimmäisen seksikumppaninsa ja rakkautensa olleen asunnoton Atlas ja tänään häpäisseensä väkivaltaisen isänsä vaikenemalla tälle pitämässään muistopuheessa. Ryle kertoo kohdanneensa lapsen tapaturmaisen kuoleman – veljesten leikeissä oikea ase oli lauennut ja toinen pojista kuoli. Keskustelut ja tutustuminen katolla päättyvät Rylen saamaan hälytyssoittoon sairaalasta – hänen on mentävä päivystysleikkaukseen. Lily ostaa liiketilan toteuttaakseen unelmansa. Hän ystävystyy Alyssan kanssa, joka lupautuu auttamaan kaupassa ensin ilman palkkaa. Alyssan paljastuessa Rylen siskoksi, mies tulee osaksi Lilyn elämää. He rakastuvat ja avioituvat. Lily löytää myös Atlaksen uudelleen, he tapaavat sattumalta Atlaksen perustamassa trendiravintolassa. Vanhat tunteet ja muistot nuoruudesta nousevat vahvasti pintaan. Ryle kokee Atlaksen uhkana suhteelleen Lilyn kanssa.

Ihminen kasvaa ja kehittyy vuorovaikutussuhteissa. Vuorovaikutuksen tunneilmapiiri, jota jo pieni vauva hengittää sisäänsä, muovautuu hänen mielensä suhdemaastoksi, jossa osaa olla ja toimia. Traumatisoivissa olosuhteissa lapsella ei ole muuta vaihtoehtoa kuin yrittää selviytyä. Vaikeat ja sietämättömät kokemukset työntyvät pois tietoisuudesta. Yrittäessään myöhemmin elämässään ymmärtää mitä itselle on tapahtunut, ihminen tiedostamattaan hakeutuu uudelleen ihmissuhteisiin ja tilanteisiin, jossa trauma toistuu. Puolisoiden kokemat lapsuuden traumat voivatkin olla perusta tiedostamattomalle parinvalinnalle ja suhteelle. Toisessa on samanaikainen lupaus käsittelemättömien asioiden ratkaisuun ja tietoisesti tunnistamaton vaara vanhan toistumiseen.

Ihmisen peilisolujärjestelmä mahdollistaa empatian kokemisen toista kohtaan, mutta myös vaikuttaa perheväkivallan todistajan traumatisoitumiseen väkivaltatilanteissa. Lapseen kohdistuvan väkivallan ja väkivallan todistamisen vaikutukset ovat pitkälti samankaltaisia. Lapselle voi olla jopa pahempaa todistaa vanhempaan kohdistuvaa väkivaltaa kuin olla itse sen kohteena. Lähisuhdeväkivallalle altistunut lapsi oppii ajan myötä, ettei hänellä ole arvoa, sillä hänen tunteensa ja mielipiteensä tulevat toistuvasti ohitetuiksi. Hän joutuu muita lapsia suuremmalla todennäköisyydellä itse fyysisen, henkisen tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi. (Paattilammi 2021). Väkivaltaisessa perheessä kasvava lapsi sisäistää vanhempisisäistysten myötä uhrin ja väkivallan tekijän. Samaistumisen kohde ratkaisee alttiuden myöhemmissä ihmissuhteissa uhriutua tai käyttää itse väkivaltaa.

Elokuvan Se päättyy meihin keskeisillä hahmoilla on kaikilla vakava traumahistoria. Lily joutui koko lapsuutensa ja nuoruutensa todistamaan vanhempiensa välistä väkivaltaa, pelkäämään isäänsä ja pelkäämään äitinsä puolesta. Atlaksen äidillä oli väkivaltaisia miehiä. Nuori mies lähti pois väkivaltaisesta kodistaan. Lilyn ja Atlaksen suhteen paljastuttua Lilyn isä pahoinpiteli Atlaksen sairaalakuntoon. Lilyn maailmassa isä pyrki tuhoamaan kaiken hänelle rakkaan ja turvallisen. Ensikohtaamisessa Lilyn kanssa Ryle kertoo kohdanneensa oman veljensä vahingossa ampuneen lapsen, eikä pystynyt tätä pelastamaan, vaikka teki kaikkensa. Koska Ryle oli juuri kertonut olevansa neurokirurgi, Lily käsitti miehen kertovan työstään. Vasta suhteen päättyessä Lily kuulee Alyssalta Kincaidin perheen tragediasta. Veljekset Emerson ja Ryle olivat leikkineet isänsä aseella, jota eivät tienneet oikeaksi, saati ladatuksi. Ase laukesi ja Emerson kuoli. Rylestä tuli vahingossa lapsitappaja.

Jokainen heistä, Lily, Atlas ja Ryle olivat lapsina voimattomia yrityksissään suojella tai pelastaa rakkaitaan. Nuori Atlas ajautui itsemurha-ajatuksiin, todennäköisesti syyllisyydentuntoisena siitä, ettei kyennyt pelastamaan äitiään. Hän jatkaa pelastamisyrityksiä tunnistettuaan Lilyn vaarallisen suhteen. Lily on sovitteleva, välttää konflikteja ja on varautunut suhteissa läheisiin ihmiskontakteihin. Hän haluaa tuottaa toisille iloa. Lily rakastaa kukkia, mutta totuttujen vaaleanpunaisten ja kepeiden asetelmien sijaan hän tarjoaa asiakkailleen tummia sävyjä, nahalla ja ketjuilla koristeltuja kukka-asetelmia kuin varoittaen siitä, ettei kauniiseen ulkokuoreen aina kannata luottaa. Rylen lapsuustraumassa sekoittuvat kauhu oman veljen kuoleman aiheuttamisesta, läpi elämän jatkuva syyllisyys ja läheiseen veljeen samaistumisen myötä tapahtunut osittainen itsen väkivaltainen kuolema. Vaikeiden tunteiden kohtaamisen sijaan menettämisen uhan hetkinä Ryle turvautuu väkivaltaan, jonka avulla kuvittelee säilyttävänsä toimijuuden ja hallitsevansa tilannetta.

On yleistä uskoa, ettei ns. hyvissä perheissä voi tapahtua pahoja asioita. Koulutus, sosiaalinen tai taloudellinen asema eivät korjaa ihmisen mielen rakenteita eivätkä suojaa hänen läheisiään väkivallalta. Toistuvassa parisuhdeväkivallassa yhdistyvät kahden vaurioituneen tuska - alistumisen ja vallankäytön yhteen kietoutuminen, jossa kummankin on vaikea tunnistaa ja hyväksyä itsen ja toisen välistä erillisyyttä. Alistuvalle voimakkaiden rakkaudentunteiden ilmaisujen kohteena olo tuntuu aluksi ihanalta. Tuntuu uskomattoman hyvältä olla toiselle niin merkittävä ja täyttää kaikki toisen odotukset ja tarpeet. Alistavalle ihastuminen ja rakastuminen on voimakasta, mutta uuden suhteen sulautumisentunteista ei voi luopua. Rakastuminen muuttuu kontrolloivaksi omistamishaluksi. Kaikki toisen oma henkilökohtainen maailma muuttuu mielessä suhdetta uhkaavaksi ja toisen erillisyyden ilmaisut laukaisevat tarpeen niiden tukahduttamiseen.

Lilyn ja Rylen välillä tapahtuu lukuisia tilanteita, joissa Lily loukkaantuu vakavasti. Ryle saa Lilyn vakuuttuneeksi niiden olleen vahinkoja tai onnettomuuksia. Atlas tunnistaa Lilyn olevan vaarassa ja tarjoutuu tämän turvahenkilöksi. Hän piilottaa puhelinnumeronsa Lilyn puhelimenkuoren alle. Ryle löytää numeron ja on suunniltaan raivosta. Lily yrittää lepyttää miestään, joka käyttää psyykkistä, fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa. Riidan päätteeksi Ryle työntää Lilyn alas portaita. Lily pakenee kodistaan Atlaksen luo. Sairaalassa selviää, että Lily on raskaana. Lily ei palaa enää Rylen luo, mutta päättä pitää lapsen.

Väkivaltatrauman vaikutukset seuraukset jatkuvat, kunnes joku kykenee ne totuudellisesti tunnistamaan, käsittelemään ja irrottautumaan tuhoavuuden kierteestä. Perheväkivalta on usein salaisuus, josta ei kerrota ulkopuolisille. Lilyn vaikeneminen isänsä hautajaispuheessa, jonka aluksi hän sanoo kertovansa viisi asiaa, joita isässään rakasti, on rohkea viesti kaikille läsnäoloeville perheen salatusta totuudesta. Kahdessa elämänsä suuressa rakkaudessa Lily käsittelee traumatisoitumisen seurauksia itsessään. Nuorena hän asettuu pelastajan rooliin suhteessa Atlakseen. Suhteessaan Ryleen Lily kohtaa alistuvan uhrin itsessään. Aikuistuneen Atlaksen ja ystävänsä Alyssan avulla Lily löytää voiman puolustaa itseään ja suojella lastaan irrottautumalla väkivaltaisesta suhteesta. Pienen lapsen äidiksi tulo oli Lilylle riittävä motivaatio ajatella tulevaisuutta ja ymmärtää, ettei halua tyttärelleen samaa kohtaloa kuin itselleen. Elokuvan toiveikkain hetki onkin sen loppu, jossa Lily toteaa pienelle tyttärelleen " Se päättyy tähän. Sinuun ja minuun. Se päättyy meihin."

Elokuvakriitikoilta elokuva on saanut ristiriitaisen vastaanoton. Elokuvaa on arvosteltu vakavien teemojen kevyestä käsittelystä ja parisuhdeväkivallan romantisoinnista. Kontrolloivissa, pakottavissa ja väkivaltaisissa parisuhteissa on kuitenkin kyse juuri siitä. Suhteessa tapahtuva palvonta tuntuu sadunomaiselta ja täydelliseltä. Omaa vaarassa oloa on vaikea tunnistaa, kunnes… Erityisesti nuorille suunnatussa elokuvassa väkivallan vahvempi konkretisoiminen ei olisi edes perusteltua. Väkivallan mahdollisuuden torjuminen, uhan lisääntyminen ja ahdistavan todellisuuden paljastuminen ovat aistittavissa ja mielikuvissa koettavissa ilman enempää konkreettista kuvastoakin.

Sanna Aavaluoma

Rooleissa

• Jenny Bloom - Amy Morton

• Andrew Bloom - Kevin McKidd

• Lily Bloom - Blake Lively

• Ryle Kincaid - Justin Baldoni

• Atlas Corrigan - Brandon Sklenar

• Allysa - Jenny Slate

• Marshall - Hasan Minhaj

Lähteet

1. Hoover Colleen. (2016). Se päättyy meihin. WSOY 2023.
2. Paattilammi Pia (2021). Äitiin kohdistuvan väkivallan todistaminen ja sen vaikutus lapsuuteen, aikuisuuteen ja äitiyteen. Turun yliopisto. Pro gradu-tutkielma