Treffit Amberin kanssa

David Freynen vuonna 2020 ohjaama elokuva Treffit Amberin kanssa on kuvaus ihmisessä syvällä olevasta erilaisuuden pelosta, ymmärtämättömyydestä seksuaalivähemmistöjä kohtaan, sekä oman seksuaali-identiteetin ja kaapista ulos tulemisen haasteista. Elokuva on myös kertomus Eddien ja Amberin erityisestä ystävyydestä, jossa molemmat voivat tulla toisen hyväksymäksi ja hyväksyä itse itsensä.

Elokuvan päähenkilöt Eddie ja Amber ovat lukiolaisia pienessä irlantilaiskylässä vuonna 1995. Homoseksuaalisuus on vain kaksi vuotta aiemmin poistettu maan lainsäädännöstä rangaistavana tekona. Yhteiskunnassa, yhteisöissä ja ihmisten mielissä kielteiset asenteet ja tuomitsevuus elävät edelleen vahvana. Koulun seksuaalikasvatus painottaa heteroseksuaalisuutta normaalin ja terveen kriteerinä sekä seksin merkitystä ainoastaan lisääntymisen palveluksessa. Nuorille kouluaineiden opiskelua tärkeämpää on heräävän seksuaalisuuden haltuunotto. He puhuvat suurennellen kokemuksistaan ja etsivät toisistaan halukkaita partnereita. Kokemusten määrä tuntuu olevan heille ihmissuhdetta merkittävämpää. Eddie ja Amber ovat erilaisia. He joutuvat silmätikuiksi, kiusatuiksi ja homoiksi nimitellyiksi. Tilanteen muuttuessa yhä paineisemmaksi Amber ehdottaa Eddielle valeseurustelua lukuvuoden loppuun asti. Esittäessään muille rakastavaisia Amber ja Eddie löytävät suhteessa toisiinsa mahdollisuuden olla aito itsensä ja tulla toisen hyväksymäksi. Heidän välilleen syntyy ainutlaatuinen ystävyyssuhde.

Eddie on vanhempiensa esikoinen. Hänen vanhempiensa parisuhde on kriisissä, vanhemmat riitelevät äänekkäästi ja isä on siirtynyt nukkumaan olohuoneeseen. Pikkuvanha pikkuveli Jack haluaa olla perillä kaikesta mitä tapahtuu niin koulussa kuin kotona. Vanhemman roolin ottaneena Jack valistaa veljeään ehkäisyn merkityksestä ja paljastaa vanhemmilleen käsityksiään veljensä ja Amberin seksuaalisuhteen etenemisestä. Amber on perheensä ainoa lapsi. Hän asuu äitinsä kanssa asuntovaunupuistossa, josta huolehtiminen on myös heidän toimeentulonsa. Äiti oli vain 19-vuotias Amberin syntyessä. Perheen isä hirttäytyi lähimetsään vuosi sitten. Äiti ajattelee asioita kuolleen miehensä kautta. Konflikteissa tyttärensä kanssa hän vetoaa kuolleen isän tunteisiin sen sijaan että ottaisi asioihin itse kantaa. Amber kaipaa isäänsä, ja toteaa isän kuoleman jälkeisen ajan olleen ainoa ajanjakso, jolloin hänet koulussa jätettiin rauhaan.

Kaapista ulostulo – oman identiteetin löytäminen ja siitä toisille kertominen on kuin itsestä alkava matka, jota ihminen kulkee koko elämänsä ajan. On mahdollista, että ihminen hyväksyy itsensä, muttei koskaan pysty kertomaan seksuaalisesta identiteetistään tai suuntautumisestaan läheisilleen. Oman elämän todeksi eläminen tapahtuu silloin muilta peitellen tai salaten. Joskus perhepiiri tietää, mutta asiasta vaietaan. Ratkaisu siitä, kenelle ja milloin kertoa tai jättää kertomatta, tulee tehtäväksi yhä uudelleen niin henkilökohtaisissa kuin ammatillisissa sosiaalisissa suhteissa.

Eddien isä on ammattisotilas, jolle miehuus on tärkeä asia. Hän haluaa pojastaan uralleen seuraajan. Jokaisen lapsen tavoin Eddie haluaa hyväksyntää ja arvostusta vanhemmiltaan. Isän unelman toteuttaminen ainoana vaihtoehtona mielessään Eddie alkaa fyysisesti treenata päästäkseen armeijaan. Kun isä kuullee Eddiellä olevan tyttöystävä, hän toteaa helpottuneena vaimolleen Eddiestä sittenkin olevan tulossa mies. Äiti löytää Eddien huoneesta homoeroottisia piirustuksia. Hän aavistaa poikansa todellisen identiteetin ja hienovaraisesti ilmaisee rakastavansa tätä, mitä tahansa tämä äidille kertoisi. Eddie ei kuitenkaan puhu mitään, vaan ylläpitää perheen keskusteluissa mielikuvaa itsestään heterona. Amberin seurassakin hän aluksi kieltää totuuden niin omasta homoudestaan kuin vanhempiensa suhteen vaikeuksista.

Sisäistetyssä homofobiassa seksuaalivähemmistöön kuuluva on sisäistänyt yhteiskunnan tai läheistensä kielteiset asenteet vähemmistöään kohtaan. Sen on todettu liittyvän ulkopuolisuuden ja yhteydettömyyden kokemukseen, masentuneisuuteen ja heikentävän ihmissuhteiden laatua. Se aiheuttaa vähemmistöstressiä ja voi johtaa alentuneeseen itsetuntoon tai jopa itsetuhoisuuteen. (Frost ja Meyer 2009). Sisäistetty homofobia ei ole pelkästään yksilön mielen sisäinen intrapsyykkinen prosessi, vaan se on kahden tai useamman ihmisen välillä projektion ja introjektion kautta tapahtuva interpsyykkinen prosessi. Sisäistetty homofobia vaikuttaa identiteetin muodostumiseen, itsetuntoon, defenssien käyttöön, kognitioon, psykologiseen eheyteen ja objektisuhteisiin. Kun yksilö ei ole tasapainossa oman identiteettinsä kanssa, hän vihaa itseään koska haluaa sitä mitä haluaa, ja siten myös sitä, kuka on. (Herzmann 2011).

Koulupäivien aikana Amber vuokraa asuntovaunupuiston vaunuja koulutovereilleen sekstailua varten. Säästöjensä turvin hän aikoo muuttaa koulun päättymisen jälkeen Lontooseen ja pyytää Eddietä muuttamaan kanssaan. Ystävykset käyvät yhdessä Dublinin yöelämässä, jossa Amber kohtaa tulevan kumppaninsa Sarahin ja Eddie hurmaantuu elämänsä ensimmäisestä Dragshowsta. Molemmat pitävät kuitenkin yhä kiinni peitetarinasuhteestaan. Kun Amber ja Sarah alkavat seurustella, Amber tulee ulos kaapista äidilleen. Äidin ensireaktio on kysymys "mitähän isäsi sanoisi?". Äiti suhtautuu tietoon asiallisesti ja Amber lupaa, ettei jätä äitiään. Amberin tullessa yhä enemmän sinuiksi itsensä kanssa Eddien ahdistus lisääntyy. Hän pelkää menettävänsä ystävänsä kokonaan ja anelee tätä aloittamaan seurustelun kanssaan oikeasti. "Tämä voisi toimia, jätetään vain seksi väliin – useimmilta pareilta se loppuu kuitenkin", ehdottaa Eddie, mutta Amber ei halua tyytyä platoniseen suhteeseen ja luopua kehittymässä olevasta rakkaussuhteesta.

Eddie saa hyväksymiskirjeen armeijan palvelukseen ja vanhemmat ovat hänestä ylpeitä. Eddie ja Amber eivät ole tavanneet vähään aikaan. Eddie jättää hyvästiksi Amberille heistä valokuva-automaatissa Dublinissa otetut yhteiskuvat. Jäähyväisviestin löytäessään Amber havahtuu Eddien lähtöön ja ehtii paikalle viime hetkessä ennen tämän astumista armeijan kuorma-auton kyytiin. Amber kertoo päätöksestään jäädä kotikylään ja antaa Eddielle säästönsä. Hän vetoaa ystäväänsä unohtamaan armeijan ja lähtemään jonnekin, missä saa elää omaa elämäänsä sellaisena kuin on. Eddie pelkää, mutta ensimmäistä kertaa elämässään sanoo ääneen "Olen homo" ja nousee junaan matkalle kohti omaa elämäänsä.

Riippumatta kulttuurista ja uskonnosta kielteinen asenne homoseksuaaleja kohtaan on edelleen hyvin yleistä kaikissa maissa. Länsi-Euroopassa 10–20 %, Venäjällä ja entisen Neuvostoliiton alueella 30–70 %, Yhdysvalloissa 40 %, Etelä-Amerikan maissa 20–50 %, Lähi-idässä 50–90 % ja Afrikassa 70–98 % aikuisista ei hyväksy homoseksuaalisuutta. Homoseksuaaleihin kohdistuva syrjintä, kiusaaminen ja väkivalta on edelleen hyvin yleistä myös niissä maissa, joiden väestö suhtautuu homoseksuaalisuuteen keskimääräistä sallivammin. Koululaisten kesken "homo" on yleinen haukkumasana, harva urheilija on uskaltanut "tulla ulos kaapistaan", ja työyhteisöissä homoseksuaalisuus on edelleen syrjinnän syy ja juoruilun aihe. (Huttunen 2011). Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ajavan järjestön ILGA:n mukaan maailmassa oli vuonna 2022 edelleen 62 valtiota, joissa homoseksuaalisuutta pidetään rikoksena. Joissakin maissa suhtautuminen on muuttunut kielteisemmäksi. Suomalaisten suhtautuminen homoseksuaaleihin on muuttunut suvaitsevaisemmaksi. Seksuaalivähemmistöjen näkyvyys suomalaisessa yhteiskunnassa on lisääntynyt huomattavasti esimerkiksi viihde- ja musiikkimaailman kautta. Vuonna 2002 runsas 60 % suomalaisista olisi sitä mieltä, että homoseksuaalien pitäisi saada elää haluamallaan tavalla. Ennakkoluuloja on eniten niillä, jotka eivät ole kohdanneet homoseksuaaleja henkilökohtaisesti. (Jalonen & Salin (2020).

Sanna Aavaluoma

Rooleissa:

• Eddie - Fionn O´Shea

• Amber - Lola Petticrew

• Hannah - Sharon Horgan

• Ian - Barry Ward

• Jack - Evan O´Conno

• Jill - Simone Kirby

Lähteet:

1. Frost David & Meyer Ilan (2009). Internalized Homophobia and Relationship Quality among Lesbians, Gay Men, and Bisexuals. Journal of Counselling Psychology.56(1):97-109.

2. Herzmann Leezah (2011). Lesbian and gay couple relationships: When internalized homophobia gets in the way of couple creativity. Psychoanalytic Psychotherapy. Vol 25, No. 4, December 2011, 346–360. Routledge.

3. Huttunen Matti (2011). Homofobia – asenteita, ennakkoluuloja ja syrjintää. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 2011;127(11): 1075–7.

4. Jalonen Johanna ja Salin Milla (2020). Pitäisikö homoseksuaaleilla olla oikeus elää haluamallaan tavalla? Tutkimus suomalaisten suhtautumisesta homoseksuaaleihin 2000-luvulla. Yhteiskuntapolitiikka 85(2020):3

5. https://database.ilga.org/criminalisation-consensual-same-sex-sexual-acts