Varjojen maat

Richard Attenboroughin vuonna 1993 ohjaama elokuva Varjojen maat perustuu tositarinaan kirjailija C.S. Lewisin ja runoilija Helen Joy Davidmanin suhteesta. Elokuvan syvyys ja koskettavuus syntyy rakkauden, menetyksen ja surun yhteen kietoutumisesta sekä aikuisen mahdollisuudesta nähdä ja kokea lapsessa lapsi itsessään.

Irlantilaissyntyisen C.S. Lewisin lapsuuteen liittyi paljon surua. 4-vuotiaana hän menetti koiransa, 10-vuotiaana äitinsä, isänsä isän ja setänsä. Pieni Clive halusi tulla kutsutuksi kuolleen koiransa nimellä Jacksie. Ajan myötä hänen kutsumanimekseen muotoutui Jack. Laajassa kirjallisessa tuotannossaan sekä lastenkirjallisuudessa että tieteellisissä julkaisuissa Lewis on pohtinut kuolemaa ja elämän merkitystä. Lewis toimi opettajana Oxfordin yliopistossa vuosina 1925-1954, jonka jälkeen hän siirtyi Cambridgen yliopistoon keskiajan ja renessanssin kirjallisuuden professoriksi. Oxfordissa eläessään Lewis kuului The Inklings - kirjallisuuspiiriin, jonka jäseniä olivat myös hänen veljensä ja J.R.R. Tolkien. Ajanjaksolla 1950-1956 julkaistiin seitsemänosainen fantasiasarja Narnian tarinat, joka on käännetty 41 kielelle. Helen Joy Davidman oli yhdysvaltalainen runoilija ja kirjailija. Häntä on kutsuttu ihmelapseksi, sillä hän suoritti maisterintutkinnon englanninkielisestä kirjallisuudesta 20-vuotiaana. Lewisin ja Davidmanin yhteinen elämä oli lyhyt ja päättyi Helenin kuolemaan. Joy Davidmanin kuoltua C.S. Lewis kirjoitti kirjan Muistiinpanoja surun ajalta (A grief observed). Hän jätti kirjan kustantajalleen salanimellä "Dimidius" (kahtia halkaistu) vuonna 1961. Kustantaja tunnisti kirjoittajan, mutta toivetta kunnioittaen julkaisi kirjan salanimellä N.W. Clerk. Surukirjallisuuden klassikko kirjasta tuli, kun se Lewisin kuoleman jälkeen julkaistiin hänen omalla nimellään. Kirja oli inspiraationa televisioelokuvalle Shadowlands vuonna 1985. Samanniminen vuonna 1993 ilmestynyt elokuva palkittiin parhaan Brittielokuvan Alexander Korda palkinnolla vuonna 1994.

Elokuvassa Lewis kuvataan yksityiselämässään vetäytyvänä mutta ammatillisesti aktiivisena miehenä. Hänen vaikeutensa läheisiin suhteisiin liittynevät varhaisiin menetyksiin. Lewis keskustelee opiskelijoiden kanssa rakkaudesta ja sen eri muodoista todeten täydellisen rakkauden ihanteen olemukseksi sen saavuttamattomuuden - "Suurin ilo ei ole sen saaminen vaan sen himoitseminen." Hänen luentonsa kristilliseettisistä kysymyksistä täyttävät suuret luentosalit, joissa hän puhuu Jumalan ihmiselle antamasta kärsimyksen lahjasta: "Ihmiset ovat kuin kivipaaseja, joista kuvanveistäjä veistää ihmisen muotoisia. Veistäjän taltan iskujen kipu tekee meistä täydellisiä." Kollegojensa keskuudessa Lewis ei saanut arvostusta Narnia -kirjoistaan. Lewis torjuu kollegojen irvailun turkisten ja vaatekaapin seinän läpi taikamaailmaan pääsevästä lapsesta vertauskuvana seksuaalisuudelle todeten, ettei kirja sisällä mitään Freudilasta. Taikamaailma, jossa eläimetkin puhuvat, on kuitenkin helppo yhdistää aikuisen miehen sisällä elävän yksinäisen lapsen keinoksi löytää lohtua suruunsa.

Jack saa paljon ihailijapostia ja käy säännöllistä kirjeenvaihtoa amerikkalaisen runoilija Joy Davidmanin kanssa. Jack keskustelee saamistaan kirjeistä veljensä Warnien kanssa ja kertoo Joyn kirjeissä olevan jotakin erityistä, aivan kuin Joy tuntisi hänet. Jackin hiljainen yksityiselämä muuttuu, kun Joy kirjoittaa tulevansa Oxfordiin ja pyytää saada tavata ihailemansa Lewisin. Jack kutsuu Joyn ja tämän 9-vuotiaan pojan Douglasin kotiinsa. Heidän välillään alkaa ystävyys. Douglas on suuri Narniakirjojen ystävä. Hänen pettymyksekseen ullakolla oleva vaatekaappi osoittautuu tavalliseksi vaatekaapiksi. Douglas ei pääse taikamaailmaan pois vanhempiensa vaikeasta liitosta, vaikka Jack oli juuri signeerannut hänen Velho ja leijona -kirjansa sitaatilla "Taikuus ei koskaan lopu".

Joyn runo Lunta Madridissa on kuin tiivistys Jackin kahdesta rakkaudesta. Äidin kuolema oli kuin taivaan julma pudotus. Joyn tulo Jackin maailmaan oli kuin hellänä ja pehmeänä putoavaa lunta.

Pehmeää, niin rentoa

ihanaa, niin kevyttä, niin kevyttä.

Julma taivas pudottaa jotain,

mitä vastaan ei taistella.

Miehet näkevät ennen kuolemaansa

haavoittumattomilla silmillään, kerrankin.

Taivaalta putoaa jotain hellää ja pehmeää.

Jackin työhuoneessa on hänen lapsuutensa lastenhuoneesta peräisin oleva Kultaisesta laaksosta. Lapsena hän ajatteli sen olevan kuva taivaasta ja kuvitteli joskus löytävänsä paikan. Jack ja Joy kertovat toisilleen heitä satuttaneista kokemuksista. Jack kertoo äitinsä kuolemasta, kun hän oli vasta 9-vuotias. Joy kertoo nyt paenneensa Englantiin kotitilannettaan. Hänen miehensä Bill on alkoholisoitunut, humalassa väkivaltainen ja pakkomielteisesti ulkopuolisiin suhteisiin etsiytyvä. Joulun jälkeen Joy ja Douglas palaavat Yhdysvaltoihin ja Jack jatkaa elämäänsä opettajana ja luennoitsijana.

Eräällä yleisöluennolla Jack löytää Joyn yleisön joukosta. Joy on eronnut Billistä ja muuttanut Douglasin kanssa Lontooseen. Voidakseen jäädä maahan Joy pyytää Jackiä menemään kanssaan naimisiin. Avioliitto on muodollinen ja Warnie on ainoa, joka saa tietää siitä. Joy toteaa heidän kummallisesta suhteestaan: "Ystäväsi luulevat, ettemme ole naimisissa ja että teemme syntisiä asioita, vaikka olemme naimisissa emmekä tee mitään." Joy ilmaisee turhautumisensa tilanteeseen toteamalla Jackin järjestäneen koko elämänsä niin, ettei kukaan voi koskea häneen. "Kaikki lähelläsi olevat ovat joko nuorempia tai heikompia kuin sinä tai hallinnassasi." Jack kokee Joyn kommentit hyökkäyksenä, sillä ne osuvat suoraan hänen menetyksen pelkoaan vastaan rakentamiinsa suojauksiin.

Äkillisesti Joy kaatuu kotonaan Lontoossa ja hänen kaatumisensa syyksi paljastuu pitkälle levinnyt syöpä. Vasta tiedostaessaan menettävänsä Joyn, Jack ymmärtää syvästi rakastavansa tätä ja haluavansa mennä naimisiin uudelleen - nyt Jumalan ja maailman edessä. Jack pyytää suostumuksen avioliittoon myös Douglasilta. Pari vihitään sairaalassa. Joyn hoidot jatkuvat, sairaus remissoituu ja Joy pääsee kotiin. Jackille elämän ja arjen jakaminen naisen kanssa on suuri muutos. Oman väkivaltaisen liittonsa jälkeen Jack on Joylle turvallinen kumppani. Ensimmäisenä yhteisenä yönä Jack kuvailee Joylle omat rutiininsa ennen nukkumaan menoa: vedän verhot kiinni, otan pyjamani esiin tyynyn alta, ripustan vaatteet tuolille, puhdistan hampaat, peseydyn, käännän petivaatteet auki, polvistun sängyn eteen, rukoilen ja menen sänkyyn. "Kuin pikkupoika" toteaa Joy. "Tee kaikki niin kuin aina teet sen, Jack. Kun pääset viimeiseen vaiheeseen, olen täällä kanssasi."

Joy, Douglas, Jack ja Warnie elävät perheenä veljesten talossa. Joy ja Jack saavat muutaman onnellisen yhteisen vuoden ennen syöpäsairauden uutta aktivoitumista. He matkustavat yhdessä Kultaiseen laaksoon etsimään Jackin lapsuudenmaisemaa. Laakson löydyttyä Jack toteaa, ettei halua enää etsiä mitään uutta elämässään, tässä ja nyt oleva riittää. Joy haluaa kuitenkin puhua tulevasta. Hän pyytää Jackiä olemaan luonaan kuoleman tullessa. Vaikka Jack ei haluaisi sitä ajatella, Joy toteaa: "Tuleva kipu on osa tämän hetken onnea." Joy valmistaa poikaansa tulevaan kuolemaansa ja pyytää Jackiä huolehtimaan Douglasista. Toiveensa mukaan Joy saa kuolla Jack vierellään. Jack, Warnie ja Douglas jatkavat elämää perheenä. Isänsä tavoin Jack vajoaa suruunsa eikä näe asioita ympärillään. Warnie vaatii häntä puhumaan Douglasin kanssa.

Elokuvan koskettavin kohtaus tapahtuu ullakolla, jossa Jack ja Douglas istuvat Narnian taikamaailman innoittajana toimineen vaatekaapin edessä. Jack kertoo Douglasille menettäneensä äitinsä saman ikäisenä kuin Douglas. Hän kertoo pojalle myös rakkaudestaan tämän äitiä kohtaan. Heidän keskustelussaan ja yhteisessä itkussaan kohtaavat kaksi surevaa lasta. Lapsena Jack jäi yksin surunsa kanssa, nyt Douglas herätti hänessä kyvyn surra ja lohduttaa.

Ihminen tekee surutyötä, mutta samalla suru työstää ihmistä. Vähitellen suru muuttuu kokemukseksi toisen läsnäolosta lohdullisten ajatusten ja muistojen muodossa. Tässä prosessissa syntyy myös toivo. Vaikka Jack olisi halunnut sulkea silmänsä todellisuudelta, Joy halusi puhua lähestyvästä kuolemastaan. Silloin Joy lohdutti Jackia sanoen: Tuleva kipu on osa tämän hetken onnea. Joyn kuoltua Jack lohdutti Douglasia sanoen: Tämän hetken kipu on osa onnea myöhemmin.

Sanna Aavaluoma

Rooleissa

• Anthony Hopkins - Jack Lewis
• Edward Hardwicke - Warnie Lewis
• Debra Winger - Joy Gresham
• Joseph Mazzello - Douglas Gresham

Lähteet

1. Aavaluoma Sanna (2016), C.S. Lewis. Teoksessa Aavaluoma S. Kunnes kuolema meidät eriyttää. Muistisairaan puolison suruprosessi ja toipuminen puolison kuoleman jälkeen. Omakustanne.
2. McCrum, Robert (1961/2015). A grief observed. Reader´s edition with contributions from Hilary Mantel, Jessica Martin, Jenna Bailey, Rowan Williams, Kate Saunders, Francis Spufford and Maureen Freely. Faber & Faber.
3. https://www.cslewis.com/us/